Ihon ikääntyminen ja painehaavaumat, syyt, synty ja ennaltaehkäisy

Ihon ikääntyessä sen hoitamat toiminnot hidastuvat ja ihon rakenne muuttuu. Solujen uusiutuminen, talin ja hien eritys hidastuu, puolustuskyky heikkenee, lämmönsäätely ja tuntoaistimukset häiriintyvät. Vanhusten ihon uloimman kerroksen, sarveiskerroksen, solumäärä vähenee. Se ohenee ja irtoaa herkästi; siihen syntyy täten pinnallisia vaurioita, kuten haavaumia. Haavaumien syntyminen johtuu myös ihonalaisen verisuonituksen heikentymisestä. Heikentynyt verisuonitus osaltaan hidastaa haavan paranemista. Myös ihonalaiset verenpurkaumat yleistyvät verisuonimuutosten takia.

Painehaava syntyy sellaiselle ihoalueelle, jossa luu painaa ihoa ja estää sen normaalia verenkiertoa. Tavallisimmin painehaavat syntyvät lonkkiin, alaselkään, pakaroihin tai kantapäihin. Yleensä painehaavan syntymiseen tarvitaan usean päivän makuullaolo, mutta joskus se voi syntyä vakavasti sairaille muutamassa tunnissakin. Ensin iholla nähdään painekohdassa punoitus, sitten kudoksiin tulee turvotusta, ja lopuksi iho rikkoutuu. Painehaava on useimmiten ainakin jonkin verran kivulias. Pidemmälle edetessään ihorikosta kehittyy vaikeasti hoidettava kraaterimainen syvä haava, johon vielä tulee usein bakteeri-infektio.   
                                                                                                                                               Vuodeosastoilla kiinnitetään erityistä huomiota painehaavojen syntymisen estämiseen vaihtamalla potilaan asentoa riittävän usein. Nyrkkisääntö on, että painekohtia tulisi vaihtaa parin tunnin välein. Apuvälineitä ovat myös erikoistyynyt- ja patjat.
 Ravitsemuksesta huolehtiminen on tärkeää kudosten vahvistajana. Erityisesti ravinnon on sisällettävä riittävästi proteiinia. 
Hapensaannin turvaaminen on tärkeää: verenkierron edistäminen, liikunta/ulkoilu.

Verenohennuslääkityksen seuranta ja sivuvaikutukset

Mitä Marevan hoidossa olevan asiakkaan tulee huomioida?

Verenohennuslääkkeitä eli antikoagulantteja käytetään veritulppien syntymisen ehkäisyyn ja niiden hoitoon. Lääkkeet hidastavat veren hyytymistä ja ehkäisevät trombien eli verihyytymien muodostumisen. Käytetyin verenohennuslääke on varfariinia sisältävä Marevan. 
Lääkettä on saatava kahtena eri vahvuutena: Marevan 3 mg (sininen tabletti) ja Marevan forte 5 mg (punainen tabletti). Annos säädetään aina yksilöllisesti, koska lääkkeen tarve vaihtelee eri ihmisillä. Molemmissa tableteissa on jakouurre, joten tabletit on helppo puolittaa, jos annos vaatii sitä. Hoidon pituus voi vaihdellen kolmesta kuukaudesta aina elinikäiseen hoitoon.
 Hoidon alussa INR-verikoe otetaan noin viikon välein, myöhemmin potilaskohtaisen annoksen vakiinnuttua noin 1-2 kuukauden välein.
Yleensä INR-arvo pyritään pitämään 2.0 – 3.0 välillä.
Jos Marevan-hoidon aikana ulosteet muuttuvat mustiksi, tulee voimakasta vatsakipuja ja heikotusta tai nenä- tai ienverenvuotoa on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin. Myös verivirtsaisuuden, veriulosteiden, verioksentelun ja tavallista runsaampien tai pitkittyneen kuukautisvuodon yhteydessä on otettava yhteyttä lääkäriin. Nämä voivat olla merkkejä liiallisesta varfariinivaikutuksesta, jolloin vaarana ovat myös sisäiset verenvuodot. Lääkärin ohjeen mukaan Marevan-hoito voidaan keskeyttää ja antaa tarvittaessa K-vitamiinia, joka on Marevanin vastavaikuttaja.
Marevan-hoito pysyy hyvässä tasapainossa, jos elämäntavat ovat säännölliset. Runsas alkoholin käyttö voi olla vaarallista. K-vitamiinin saanti vaikuttaa Marevanin hoitotasapainoon. K-vitamiinin saannin tulisikin siis olla mahdollisimman tasaista. Äkillisiä ruokavalion muutoksia onkin vältettävä. 
Marevanilla on runsaasti yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden, luontaistuotteiden, rohdosvalmisten ja ravintolisien kanssa. Monet valmisteet myös vaikuttavat veren hyytymiseen ja sitä kautta Marevan-hoitoon. Mainitse siis aina lääkärille ja apteekissa, että sinulla on käytössä Marevan-lääke. INR-arvo seuranta on tarpeen uusia lääkkeitä aloitettaessa.
Tulehduskipulääke asetyylisalisyylihappo (Esim. Aspirin, Disperin, Primaspan) lisäävät verenvuotoriskiä, eikä niitä tule käyttää yhdessä Marevan-hoidon kanssa. Myös muut tulehduskipulääkkeet (Esim. Burana, Ketorin, Voltaren) voivat lisätä verenvuotovaaraa. 
Lääkäriltä ja apteekista saa Marevan-hoitokortin, johon merkitään INR-arvo ja tablettien annostuksen. Lääke otetaan kerran päivässä ja aina mielellään samaan aikaan päivästä.
Lähde Terve.fi

Lääkehoitosuunnitelma

Mikä se on?

Lääkehoitosuunnitelman keskeinen lähtökohta on toimintayksikön potilaiden/ asiakkaiden tarvitsema lääkehoito. Sen perusteella arvioidaan, minkälaista osaamista henkilökunnalla tulee olla ja minkälaista henkilöstörakennetta ja -määrää turvallisen lääkehoidon toteuttaminen edellyttää.
Lääkehoitosuunnitelman avulla voidaan varmistaa lääkehoidon laatu ja turvallisuus. Se on osa laatu- ja potilasturvallisuussuunnitelmaa tai omavalvontasuunnitelmaa.
Lääkehoitosuunnitelman avulla voidaan välttää useimmat lääkehoidon toteuttamisen virheet.
Tarkista aina, että annat
oikean annoksen
oikeaa lääkettä
oikeaan aikaan
oikeaa antoreittiä
oikealle potilaalle.

Kuka tekee? 

Sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit ym.

Mitä pitää sisällään?

Oikein toteutettu, tehokas, turvallinen, taloudellinen ja tarkoituksenmukainen lääkehoito on keskeinen osa hoidon laatua ja potilasturvallisuutta.
Kokonaisvastuu lääkehoidon toteuttamisesta sisältää muun muassa potilaiden lääkehoitoon liittyvästä tehtävänjaosta päättämisen, siihen liittyvästä neuvonnasta, ohjauksesta ja valvonnasta huolehtimisen sekä yksikön lääkehuollon toimivuudesta huolehtimisen. 
Lähde: Valvira 

Diabeteksen lisäsairaudet

Valtimosairaudet ovat diabeetikoilla yleisimpiä lisäsairauksia. Kokonaisvaltainen hoito ehkäisee tehokkaasti näitä.
-kohonnut verenpaine pyritään hoitamaan tasolle 130/80
-veren kolesteroliarvo pyritään saamaan tasolle 4,5
-kaikille potilaille aloitetaan veritulppien ehkäisemiseksi asetyylisalisyylihappo (aspiriini)
-tupakoivia kannustetaan ja autetaan lopettamaan tupakointi
- liikunta ja oikea ruokavalio on hyväksi, painonhallinta

Diabetekseen liittyy lisäsairauksia, jotka kehittyvät hiljalleen vuosien tai vuosikymmenien kuluessa. Useimmat niistä johtuvat suurentuneesta veren sokeripitoisuudesta. Mitä suurempi verensokeri on keskimäärin, sitä suurempi on lisäsairauksien riski.

Suuri verensokeripitoisuus vahingoittaa pieniä verisuonia (hiussuonia) ja valtimoita, minkä seurauksena tiettyjen elinten toiminta voi häiriintyä vakavasti. Seurauksena voi olla silmän verkkokalvosairaus eli retinopatia, joka ajan mittaan heikentää näköä.

Toinen merkittävä lisäsairaus on munuaissairaus eli nefropatia. Sen ensimmäinen ilmenemä on virtsan valkuaismäärän suureneminen. Vuosien kuluessa sairaus voi aiheuttaa vaikean munuaisen vajaatoiminnan.

Kolmas merkittävä lisäsairaus on ääreishermoston häiriö eli neuropatia, joka ilmenee etenkin alaraajoissa. Se aiheuttaa särkyjä ja tunnottomuutta. Tuntoaistin ja heikentyneen verenkierron seurauksena jalkoihin voi syntyä pitkäaikaisia ja vaikeasti hoidettavia haavaumia ja tulehduksia.

Edellä mainitut lisäsairaudet liittyvät sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetekseen. Niiden lisäksi etenkin tyypin 2 diabeteksessa esiintyy selvästi tavallista enemmän valtimotautia Valtimotauti ja siihen liittyviä sairauksia, kuten sydäninfarkteja  ja aivoverenkierron häiriöitä. Aivohalvaus (aivoinfarkti ja aivoverenvuoto). Näiden vaara on diabetesta sairastavalla 2–3 kertaa suurempi kuin muilla. Siksi valtimotaudin ehkäisy on keskeinen osa diabeteksen hoitoa.

Diabeteksen hoidon päätavoite on saada verensokeri riittävän lähelle normaalia tasoa. Verensokeriin vaikuttavat ruokavalio ja liikunta ja sitä voidaan alentaa diabeteslääkkeillä. Niitä ovat insuliini ja useilla eri tavoin vaikuttavat, suun kautta käytettävät lääkkeet.

Lähde: Terveyskirjasto

Hypotermia eli ruumiinlämmön lasku

Hypotermialla tarkoitetaan normaalin ruumiinlämmön laskua ja tästä aiheutuvia muutoksia elimistössä. Lämpö laskee henkilön jouduttua kylmään veteen, mutta Suomessa yleistä on myös lumihankeen tuupertuminen. Hypotermia uhkaa myös maastoon eksyneitä ja puutteellisissa oloissa eläviä vanhuksia. Hukuksiin joutumisen yhteydessä kehon lämpö laskee erityisen nopeasti, koska ihon kylmettymisen lisäksi kylmää vettä joutuu vatsaan ja keuhkoihin viilentäen nopeasti kehon sisäosia. Nopeasta kehon ja erityisesti aivojen jäähtymisestä voi hukkumistapauksissa olla elvytyksestä toipumisen kannalta suoranaista hyötyä, koska aivot kestävät jäähtyneinä hapenpuutetta paremmin kuin normaalissa ruumiinlämmössä.

Kylmän veden varaan joutunut jäähtyy hyvin nopeasti. Esimerkiksi +4 – +6 -asteisessa vedessä uhri voi menettää toimintakykynsä muutamassa minuutissa ja tajuntansa noin 15 minuutissa. Jäähtymiselle altistavat korkea ikä, huono yleiskunto, väsymys, nestevajaus, alkoholi ja sairaudet. Avantouinnin harjoittajien on havaittu tottuvan kylmäaltistukseen niin, että reaktiot eivät kehity näin nopeasti. Veden varaan joutumista hitaammin jäähtyminen tapahtuu noin 1–2 tunnissa uhrin uupuessa lumihankeen tai useiden tuntien kuluessa esimerkiksi tajuttoman henkilön maatessa huoneen lämmössä ilman peitettä.

Tajuissaan olevan henkilön ruumiinlämmön laskiessa alle 34 asteen tajunnantilassa alkaa esiintyä häiriöitä ja voimakkaita lihasvärinöitä. Arvostelukyky heikkenee ja henkilö voi jopa alkaa vähentää vaatetustaan. Alle 30 asteen hypotermia jo voi aiheuttaa tajuttomuuden. Lämpötilan edelleen laskiessa lihakset alkavat jäykistyä, ja sydän ja hengitys pysähtyvät alle 25 asteen lämmössä.

Ruuminlämpö voi laskea myös monissa sairaustiloissa, kuten aivosairauksissa, joissa lämmönsäätelykeskus on häiriytynyt, aineenvaihduntasairauksissa tai ravitsemushäiriöissä. Mikä tahansa tila, johon liittyy tajunnanhäiriö, voi normaalilämpötilassakin edesauttaa hypotermian kehittymistä, jos henkilön vaatetuksesta ja peittelystä ei pidetä huolta.

Hypotermiapotilaan ensiapu

Tavoitteena on toimittaa potilas tarpeetonta liikuttelua välttäen hoitopaikkaan, jossa häntä voidaan lämmittää ja samalla valvoa sydämen toimintaa. Potilas kuljetetaan makuuasennossa, jotta raajoista ei lähtisi liikkeelle kylmää verta aiheuttamaan sydämen kylmenemistä entisestään. Huolehditaan avoimista hengitysteistä. Potilas suojataan lisäjäähtymiseltä esimerkiksi riisumalla varovasti märät vaatteet ja käärimällä autettava huopiin. Tajuissaan olevan rintakehälle voidaan asettaa ns. lämpöpakkaus. On myös huolehdittava, että liian aktiivisella ulkoisella lämmityksellä ei aiheuteta palovammoja. Jos henkilö ei hengitä, tulee aloittaa puhallus-paineluelvytys.

Alkoholin käyttö hypotermiapotilaan hoidossa on pelkästään haitallista. Alkoholi laajentaa pintaverisuonia ja lisää lämmöhukkaa.

Hypoterminen ihminen, jonka sydän ja hengitys ovat lakanneet toimimasta ja jonka pupillit ovat laajat ja valojäykät kuin kuolleella, voi olla täysin elvytettävissä. Kylmään veteen hukkuneen lapsen tiedetään selviytyneen ilman hermostollisia häiriöitä jopa tunnin mittaisesta veden alla olosta.

Lisää tietoa lämpösairauksien ja alilämpöisyyden hoidosta, ks. SPR:n ensiapuoppaan artikkeli«Lämpösairaudet ja kylmän aiheuttamat vammat»1.

Hypotermian ehkäisy

Hypotermian ehkäisemiseksi on oleellista varautua kylmiin olosuhteisiin. Lämmin ja tuultapitävä vaatetus estää kehon kylmenemisen. On myös otettava huomioon tuulen aiheuttama kylmävaikutus peittämättä oleville ihoalueille. Ulkoiltaessa on varauduttava mahdollisiin viivästyksiin ja ajateltua pidempään oleskeluun kylmässä. Erityisen tärkeää on huolehtia riittävästä kylmäneristyksestä, milloin henkilö ei esimerkiksi loukkaantumisen tai päihtymyksen vuoksi itse pysty huolehtimaan tästä.

Lähde: Terveyskirjasto

Myrkytykset

Suomessa tapahtuu myrkytyksiä tai lääkeyliannostuksia vuosittain arviolta 10 000, ja noin 1 000 kuolee niihin. Suurimmassa osassa myrkytystapauksista kyseessä on aikuinen, joka on nauttinut alkoholia tai lääkkeitä. Myrkytystilanteissa ovat yhä useammin taustalla perinteiset tai uudet huumausaineet. Pienten lasten myrkytyskuolemat ovat nykyisin harvinaisia. Häkämyrkytykseen kuolee vuosittain noin 100.

Yleisimmät kodin myrkyt, jotka ovat uhkana pääasiassa pienille lapsille, ovat pesu- ja puhdistusaineet sekä lääkkeet ja alkoholi. Ihoa ärsyttävät aineet voivat olla erittäin myrkyllisiä joutuessaan elimistöön joko nieltynä tai hengitettynä. Tällaisia ovat vahvat hapot, emäksiset aineet ja liuottimet, kuten esimerkiksi bensiini, petroli, tärpätti ja tinneri. Esimerkiksi konetiskiaine ja viemäreiden avaamiseen tarkoitetut aineet ovat vaarallisia syövyttävyytensä takia.

Myrkyllisiä sienilajeja on Suomessa noin viisikymmentä ja ne sisältävät vaikutuksiltaan erilaisia myrkkyjä. Sienten myrkkypitoisuus saattaa vaihdella muun muassa kasvuympäristön, kasvukauden ja iän mukaan.
Valkokärpässieni aiheuttaa nopeasti maksavaurion. Korvasieni, suosittu ruokasieni on tappavan myrkyllinen käsittelemättömänä.

Apteekissa myytävä lääkehiili on tehokkain ensiapu lääke-, kasvi- ja sienimyrkytyksissä. Myrkytysten hoidossa tarvittava lääkehiilimäärä on kuitenkin suuri. Hiilijauhepullo on kätevin, koska pullo sisältää aikuisellekin riittävän kerta-annoksen (50 g). Lääkehiiltä annostellaan lapsille myrkytyksissä 1 g/kg. Lääkehiiltä voi antaa niin lapselle kuin aikuisellekin ohjeen mukaan. Nopeasti annettu lääkehiili estää myrkyllisten aineiden imeytymistä mahalaukusta. Lääkehiiltä ei saa antaa petrolituotetta tai syövyttävää ainetta juoneelle.

Myrkky	Oireet	Toimi näin
Nielty Lääkkeet, sienet, kasvit, alkoholi	Pahoinvointi, oksentelu Vatsakipu, ripuli Päänsärky Ihottumaa, iholla kutinaa ja paikallista turvotusta Kouristuksia Tajunnan häiriöitä	Älä okseta. Jos autettava on tajuissaan, anna lääkehiiltä ohjeen mukaan. Toimita autettava lääkäriin. Soita Myrkytystietokeskukseen. Hätätilanteessa soita 112. Käännä tajuton, tokkurainen kylkiasentoon. Aloita tarvittaessa elvytys.
Hapot, emäksiset aineet, liuottimet	Pahoinvointi, oksentelu Vatsakipu, ripuli Päänsärky Ihottumaa, iholla kutinaa ja paikallista turvotusta Kouristuksia Tajunnan häiriöitä	Älä okseta. Jos autettava on tajuissaan, anna syövyttävää myrkkyä nielleelle aikuiselle lasillinen ja lapselle puoli lasillista vettä tai maitoa. Toimita autettava lääkäriin. Hätätilanteessa soita 112. Käännä tajuton, tokkurainen kylkiasentoon. Aloita tarvittaessa elvytys.
Hengitetty Häkä, nestekaasu, kloori, liuottimet	Päänsärky, pahoinvointi Kalpeus, sinerrys tai punakkuus Hengitysvaikeuksia, hengityspysähdys Sekavuus, humalainen käytös, uneliaisuus	Vie autettava välittömästi ulos raittiiseen ilmaan tai tuuleta tila. Tue tajuissaan oleva puoli-istuvaan asentoon. Hätätilanteessa soita 112. Seuraa autettavan tilaa ammattiavun tuloon saakka ja soita 112, jos tila selkeästi muuttuu. Käännä tajuton, tokkurainen kylkiasentoon. Aloita tarvittaessa elvytys.
Iholle, silmiin Hapot, lipeä, liuottimet, hyönteis- ja rikkakasvimyrkyt	Ärsytysihottumaa, punoitusta Rakkulanmuodostusta Polttavaa kipua Pahoinvointia, oksentelua Huimausta, päänsärkyä	Huuhtele iho välittömästi haalealla vedellä. Riisu vaatteet, ja jatka huuhtelua vähintään 20–30 minuuttia. Huuhtele silmiin joutunutta myrkkyä 20–30 minuuttia. Toimita autettava lääkäriin.

Häkämyrkytys

Häkä eli hiilimonoksidi on väritön ja hajuton kaasu, joka siirtyy helposti keuhkojen kautta verenkiertoon. Sen olemassaoloa hengitysilmassa ei ole mahdollista havaita muutoin kuin alkavien oireiden perusteella. Lieviä altistuksia ja päänsärkynä ilmeneviä myrkytysoireita ilmenee jo tupakansavussa ja ruuhkaliikenteessä. Auton pakokaasun häkäpitoisuus voi tappaa suljetussa tilassa jopa 10 minuutissa. Tulipalon tai kytevän palon uhri altistuu usein häkäkaasulle. Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin artikkeli häkämyrkytyksestä «Häkämyrkytys»1.

Toimi näin häkämyrkytystilanteessa

• Vie autettava välittömästi raittiiseen ilmaan.
• Hätätilanteessa soita numeroon 112.
• Aseta tajuissaan oleva puoli-istuvaan asentoon.
• Käännä tajuton, tokkurainen autettava kylkiasentoon.
• Aloita tarvittaessa elvytys.

Myrkytystapaturmien ehkäisy

Toimi näin myrkytysten ehkäisemiseksi

• Pidä vaaralliset aineet pois lasten ulottuvilta.
• Palauta vanhentuneet tai käyttämättä jääneet lääkkeet apteekkiin hävitettäviksi.
• Tutustu kaikkiin käyttämiesi kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteisiin.
• Kun käytät torjunta-aineita, käytä suojavaatetuksen lisäksi myös kasvosuojainta. Peseydy työn jälkeen.
• Tunne alkoholin ja lääkkeiden riskit sekä muiden päihteiden riskit.

Päihteet

Päihteet luokitellaan sosiaalisiin päihteisiin kuten alkoholi ja tupakka sekä huumeisiin. Huumeisiin luetaan huumausaineet, tekniset liuottimet ja lääkkeet.

Päihteet aiheuttavat vakavia myrkytyksiä. Seurauksina voivat olla hengityslama, sydämen rytmihäiriöt tai sydämenpysähdys sekä psykoottisuus. Käyttäjiä on menehtynyt sekä ensimmäisiin kokeiluihin että pitkäaikaiskäytön seurauksin.

Suomessa sekakäyttö on hyvin yleistä ja aineiden yhteisvaikutukset voivat olla arvaamattomia. Jos käyttäjä ei ole heräteltävissä tai peruselintoiminnoissa on häiriöitä, on nopea lisäavun paikalle kutsuminen soittamalla hätänumeroon 112 tärkeää.

Päihdemyrkytyksen oireet ja päihtyneen tunnistaminen

• Sekava käytös ja puhe, mahdollisesti harhaisuus
• Uneliaisuus, syrjään vetäytyminen tai ylivilkkaus
• Aggressiivisuus ja ennalta-arvaamattomuus
• Alkoholin, kannabiksen tai lääkkeen haju
• Silmänmustuaisen muutokset: laajeneminen tai supistuminen
• Nopeat mielialan vaihtelut

Toimi näin

• Osoita käyttäjälle, että et ole uhkana vaan tarvittaessa tukena.
• Pidä keskustelu mahdollisimman asiallisena ja neutraalina.
• Anna oireenmukaista ensiapua.
• Mahdollisuuksien mukaan selvitä, mitä ainetta ja paljonko asianomainen on käyttänyt ja onko hän käyttänyt samaa ainetta aiemminkin.
• Viestitä, että et hyväksy käyttöä, mutta kunnioitat silti käyttäjää ihmisenä.
• Ole määrätietoinen, mutta ystävällinen.
• Ohjaa käyttäjä rauhalliseen ympäristöön.
• Suojaa itseäsi toimimalla mieluiten toisen henkilön kanssa, rauhallisesti ja käyttämällä suojakäsineitä, jos siihen on mahdollisuus.
• Älä jätä huonossa kunnossa olevaa käyttäjää yksin, huolehdi hänet tarvittaessa jatkohoitoon.
• Seuraa autettavan tilaa ammattiavun tuloon saakka ja soita 112 uudestaan, jos tila selkeästi muuttuu.

Lähde: Terveyskirjasto

Muistilääke

EXELON depotlaastari

Exelon-depotlaastarien vaikuttava aine on rivastigmiini. 

Rivastigmiini kuuluu koliiniesteraasin estäjien lääkeryhmään. Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla tietyt hermosolut aivoissa kuolevat, mikä johtaa hermovälittäjäaine asetyylikoliinin (aine, joka edesauttaa solujen välistä kommunikaatiota) mataliin määriin. Rivastigmiini vaikuttaa estämällä asetyylikoliinia pilkkovia entsyymejä: asetyylikoliiniesteraasia ja butyryylikoliiniesteraasia. Estämällä näitä entsyymejä Exelon nostaa asetyylikoliinin määrää aivoissa, ja siten helpottaa Alzheimerin taudin oireita.

Exelonia käytetään aikuispotilailla lievän tai keskivaikan Alzheimerin taudin hoitoon. Alzheimerin tauti on etenevä häiriö aivoissa, joka asteittain vaikuttaa muistiin, älyllisiin kykyihin ja käyttäytymiseen. 

• Poista edellinen depotlaastari ennen YHDEN uuden depotlaastarin kiinnittämistä.
• Vain yksi depotlaastari päivässä.
• Älä leikkaa depotlaastaria osiin.
• Paina depotlaastaria tiukasti kämmennellä ihoon vähintään 30 sekunnin ajan.                
• Hoito aloitetaan yleensä Exelon 4,6 mg/24 h depotlaastareilla.
• Suositeltu tavanomainen vuorokausiannos on Exelon 9,5 mg/24 h. Jos annos on hyvin siedetty hoitava lääkäri voi harkita annoksen nostamista tasolle 13,3 mg/24 h.
• Käytä vain yhtä Exelon-depotlaastaria kerrallaan ja vaihda se uuteen 24 tunnin kuluttua.       Kun vaihdat depotlaastarin, sinun on irrotettava edellisen päivän laastari ennen uuden depotlaastarin kiinnittämistä jollekin toiselle ihoalueelle (esim. yhtenä päivänä kehon oikealle puolelle ja seuraavana kehon vasemmalle puolelle, tai yhtenä päivänä yläselkään ja seuraavana alaselkään). Älä kiinnitä samalle ihoalueelle uutta depotlaastaria 14 päivään.                                                                                                                                                         Mahdollisia haittavaikutuksia ovat 
• Ruokahaluttomuus
• Huimaus
• Kiihtyneisyys tai uneliaisuus
• Virtsanpidätyskyvyttömyys Lähde: Lääkeinfo.fi