Muistiystävällinen ympäristö

Muistiystävällinen ympäristö on selkeä ja helposti tavoitettava. Tukee kiireetöntä kohtaamista.
-selkeät opasteet, jotka jatkuvat katkeamattomasti
-johdonmukaisesti suunnitellut tilat, joihin tultaessa asiakas heti ymmärtää mistä löytää esim. kassan  ja ulko-oven, wc:n
-tilat, joissa pääsee kulkemaan myös apuvälineiden kanssa
-mahdollisuus kasvokkain asiointiin

Muistisairas voi pelätä rajuja kontrasteja lattiassa, esim. ruutulattia voi näyttää kuoppaiselta. Sininen kiiltävä lattia voi näyttää märältä ja liukkaalta.
Valaistus on tärkeä sekä melun vähentäminen.

Konsteja ympäristön selkeyttämiseksi
-selkeä helposti luettava teksti (koko, väri)
-värillä korostetut portaat
-tunnelman ja viestin vahvistaminen (joulu ym.)
-toimintaa tukevien vihjeiden lisääminen (Aloita tästä, maksa tähän ym.)

Esteetön ja turvallinen sisä-ja ulkoympäristö. Levähdykseen mahdollisuus.

Liman imeminen

Limaa imetään, jos:

• hengitysvajauksesta kärsivän potilaan yskiminen on vaikeutunut
• limaa kertyy hengitysteihin
• hengitysteihin kaulalta asetettu trakeostomiakanyyli vaikeuttaa yskimistä
• potilaan hengitysääni on rohiseva
• potilaalla on hengitysvaikeuksia, on levoton ja tuskainen
• potilas ei jaksa itse yskiä limaa pois tai hän käyttää apuhengityslihaksia
• potilaan iho sinertyy  

Apu potilaalle:

• • tehostaa potilaan hengitystä
  • helpottaa potilaan oloa
  • helpottaa potilaan syömistä ja juomista

  
  

  Toimenpiteessä tarvittavat välineet:

  • imulaite
  • imuletku
  • steriili imukatetri, näitä on eripituisia ja -paksuisia. Imukatetrin kärjen tulee olla pehmeäreunainen ja siinä tulee olla vähintään yksi sivureikä, jottei se tartu kiinni limakalvoon
  • steriili vesi suun huuhteluun ja katetrin huuhteluun (vesijohtovedessä mahd. Legionella-bakteeri)
  • 10ml ruisku
  • kertatkäyttöisiä mukeja
  • tehdaspuhtaat käsineet
  • suu-nenäsuojus

  
  

  Potilaan valmisteleminen toimenpiteeseen:

  • kerrotaan potilaalle mitä tehdään ja miksi
  • kerrotaan potilaalle, että toimenpide saattaa tuntua epämiellyttävältä
  • huomioidaan tarvittaessa potilaan kipulääkitys
  • asetetaan potilas selälleen, vuoteen pääty koholle
  • imun ajaksi potilaan happivirtaus laitetaan isommalle (10litraa) tai potilaalle annetaan happea ennen imua

  
  

  Toimenpiteen suorittaminen:

  • desinfioidaan kädet
  • pue suu-nenäsuojus ja käsineet
  • ota suojapaperi imukatetrista siten, että imukatetria koskettavalla käsineellä kosket ainoastaan imukatetriin
  • aukaise imukatetrin suojapaperi yläosastaan (anna suojapaperin olla vielä paikoillaan) ja yhdistä imukatetri imuletkuun. Varmista imun toimivuus ja sopiva imuteho imemällä huuhtelunestettä imukatetrin läpi
  • kostuta imukatetri steriilillä vedellä
  • ime kielen alta, poskien ja hampaiden välistä sekä nielusta
  • huuhtele suuta steriilillä vedellä
  • kun imeminen on lopetettu, ime imukatetrilla loppu steriili vesi huuhtoen samalla imuletkusto

  Imun loputtua

  • irrota imukatetri letkustosta
  • kääri imukatetri käsineen sisään ja laita roskiin
  • sulje imu
  • desinfioi kädet
  • kirjaa toimenpide asiakaskirjoihin
  • imupussi vaihdetaan kun se täyttyy

  Imuletku vaihdetaan sen likaantuessa ja aina uudelle potilaalle.

Astmalääkitys

Vilma 6v. Nuhan ja hieman vaikeutuneen hengityksen vuoksi kotona. Aamulääkkeet. Salbuvent 0,4mg/ml mikst. 2 mg, Pulmicort Turbuhalerilla 100 mikrogrammaa.

-mihin lääkehoidolla pyritään? Yleensä astmalääkettä otetaan astmaoireiden poistamiseen tai estämiseen. Lääkkeen keuhkoputkia laajentava vaikutus alkaa n. 15 min kuluttua. 

Haittavaikutuksia saattaa olla päänsärky ja käsien vapina.

Pulmicort Turbuhaler -inhalaatiojauhe kuuluu lääkeaineryhmään, jota kutsutaan kortikosteroideiksi.Astmaan liittyy hengitysteiden tulehdusreaktio, jota Pulmicort Turbuhaler vähentää ja estää. Sisäänhengitettäessä suukappaleen kautta aktiivinen lääkeaine kulkeutuu hengityksen mukana vaikutusalueelle keuhkoihin.
Lasten ei tule omin päin käyttää Pulmicort Turbuhaleria. Tällä varmistetaan oikea lääkkeenottotekniikka ja lääkärin määräysten noudattaminen.
Huuhtele suu vedellä jokaisen lääkkeenottokerran jälkeen suun ja nielun sienitulehduksen riskin vähentämiseksi. 

Haittavaikutuksia saattaa olla:

• Lievä kurkun ärsytys.
• Yskiminen.
• Sienitulehdus suussa ja nielussa.                                                                                              

Anna kohtauslääkettä herkästi. Älä päästä kohtausta pahaksi, vaan anna lapselle lääkettä heti kohtauksen ensioireiden ilmetessä. Ensioireita ovat lapsen levottomuus, väsymys ja yskiminen. Muista, että lepoasento ja oikea hengitystekniikka helpottavat astmakohtausta. Mieti aina astmakohtauksen aikana löytyykö siihen syy, vai voiko tämän vastaisuudessa välttää. Keuhkoputkien supistustila jatkuu vielä päiviä oireiden jo hävittyä ja uusiutuu herkästi, jos lääkitys lopetetaan liian pian. Muista antaa kohtauslääkettä riittävän kauan; sopiva jakso on noin viikko oireiden loputtua. Jos kohtauslääke ei toistetusti annettuna selvästi helpota  lapsen oloa, vie lapsi päivystyspisteeseen.

-millaisia muita astmalääkkeitä on? Purutablettetteja, tabletit, rakeet

Lähde. Terve.fi ja Terveyskrjasto

Lääkehoitoa

LEVOLAC 690mg/ml

Levolac-oraaliliuoksen vaikuttava aine on synteettinen sokeri, laktuloosi, joka muodostuu fruktoosista ja galaktoosista. Kun laktuloosi pilkkoutuu paksusuolessa, muodostuu muun muassa maitohappoa ja etikkahappoa, jotka lisäävät suolen happamuutta ja suolen sisällön nestepitoisuutta. Tällöin suolen sisältö pehmenee ja suolensisäinen paine lisääntyy. Tämän seurauksena suolen toiminta kiihtyy ja ulostaminen helpottuu.
Teho ei heikkene pitkäaikaisessa käytössä. Voimakas ulostusrefleksi tulee n. 2h kuluttua.
Aloitusannos 30ml, 3-4 päivää
Ylläpitoannos 15ml

MICROLAX 5ml

Microlax on nopeasti vaikuttava pienoisperäruiske, joka pehmentää kovan ulosteen ärsyttämättä kuitenkaan suolta.
Microlaxia käytetään tilapäiseen ummetukseen. Microlaxia käytetään myös suolen tyhjentämiseen ennen peräsuolen tähystystä. 1ml sisältää:Vaikuttavat aineet ovat natriumsitraattidihydraatti 90 mg, natriumlauryylisulfoasetaatti 9 mg, sorbitoli 625 mg 
Haittavaikutuksia: Yliherkkyysreaktiot (nokkosihottuma), vatsakipu, peräaukkoon ja peräsuoleen liittyvä kipu, löysä vatsa.
Ulostaminen tapahtuu tavallisesti noin 5 - 15 minuutin kuluttua annostelun päättymisestä.

MOVICOL

Jauhe oraaliliuosta varten, annospussi.
Vaikuttava aine makrogoli.
Ulostetukkeuman hoitoon tarvittava päiväannos on 8 annospussia, jotka tulisi nauttia 6 tunnin kuluessa. Yksi annospussi liuotetaan puoleen lasilliseen (125 ml) vettä. Hoitoa voidaan tarvittaessa jatkaa 3 päivän ajan. Jos sinulla on sydänoireita, älä ota Movicol-valmistetta nopeammin kuin kaksi annosjauhetta tunnin kuluessa.
Ei saa käyttää, jos on: suolen tukos, suolen seinämässä haavauma, vakava tulehduksellinen suolistosairaus
Haittavaikutuksia: allerginen reaktion, joka aiheuttaa hengitysvaikeuksia, tai kasvojen, huulten, kielen tai nielun turpoamista. Ihottumaa, kutinaa, ihon punoitusta tai nokkosihottumaa, käsien, jalkojen tai nilkkojen turpoamista, päänsärky ja liian matala tai korkea kaliumpitoisuus veressä.

PEGORION

Ummetuksen hoitoon sekä kuivuneen, suolessa pitkään olleen ulostemassan (ulostetukkeuma) pehmentämiseen tarkoitettu valmiste. Valmisteen vaikuttava aine makrogoli sitoo vettä, jolloin suolen sisällön vesimäärä lisääntyy, ulostemassa pehmentyy ja suoli alkaa toimia. 
Haittavaikutuksia: vatsakipu, vatsan turvotus, pahoinvointi, ilmavaivat tai ripuli
Vaikuttava aine on makrogoli 4000. Yksi annospussi sisältää 6 tai 12 grammaa makrogoli 4000:a.

TOILAX 2mg/ml peräruiske

Sisältää bisakodyyliä, joka on ulostuslääke (laksatiivi). Toilaxia käytetään vain tilapäisesti ummetuksen hoitoon ja peräsuolen. Voidaan käyttää peräsuolen tyhjentämiseen myös ennen leikkausta, toimenpidettä tai synnytystä. 
Toilax voi aiheuttaa vatsakipua, pahoinvointia tai ripulia etenkin yliannosteltuna.

BEPANTHEN

Bepanthen-voide ja -emulsiovoide sisältävät vaikuttavana aineena dekspantenolia, jota on 50 milligrammaa yhdessä grammassa voidetta tai -emulsiovoidetta.
Jättää iholle suojaavan kerroksen ja soveltuu sekä normaalin ihon paikallishoitoon että kuivan ihon hoitoon erityisesti iäkkäille, joiden ihon uudistuminen on hidastunut. 
Soveltuu erityisesti palovammoihin, vaippaihottumiin, huonosti paraneviin haavoihin (myös nännihaavat), rohtuneisiin huuliin ja suupielien haavoihin, naarmuihin ja pykimiin sekä sukuelinalueen haavaumiin. 
Dekspantenoli muuttuu iho- ja limakalvokudoksessa B5-vitamiiniksi eli pantoteenihapoksi. B5-vitamiini on ihon ja limakalvojen uudistumiselle välttämätön solun kasvutekijä. Paikallisesti käytettynä dekspantenolin imeytyminen ihoon ja limakalvoihin on hyvin nopeaa. Haavojen paranemisessa B5-vitamiinilla on solujen jakaantumista ja kollageenin kestävyyttä parantava vaikutus sekä haavojen paranemista nopeuttava vaikutus. 
Haittavaikutuksia: 
yliherkkyysreaktiot ja ihoreaktiot, kuten kosketusihottuma, yliherkkyysihottuma, kutina, eryteema, ekseema, ihottuma, nokkosihottuma, ihon ärsytys sekä ihorakkulat.

PIMAFUCORT

Vaikuttavat aineet ovat 10 mg hydrokortisonia (mieto kortikosteroidi), 10 mg natamysiiniä (sienilääke) sekä 3,5 mg neomysiiniä (antibiootti)
Ulkoiseen käyttöön tarkoitettu mietoa, I-ryhmän kortikosteroidia, sienilääkettä ja antibioottia sisältävä yhdistelmävalmiste, joka vaikuttaa kutinaa sekä bakteeri- ja sienitulehduksia lievittävästi.
Valmistetta käytetään ihon bakteeri- ja hiivasieni- tai sienitulehdusten (sekainfektioiden) lyhytaikaiseen hoitoon. 
Haittavaikutuksia: Kosketusihottuma (joskus allergiaan liittyvä). Pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa ihon ohenemista ja ruusufinnin kaltaisia muutoksia kasvojen iholle. 

HYDROCORTISON 0,5 %, 1 % ja 2,5 % emulsiovoiteet

Hydrokortisoni eli kortisoli on elimistön tärkein luonnollinen glukokortikoidi. Sen pääasiallinen vaikutus on paikallinen tulehdusta vähentävä vaikutus. Se vähentää kutinaa, punoitusta ja turvotusta, jotka liittyvät allergian tai muun ihoärsytyksen aiheuttamaan ihottumaan. Hydrokortisoni ei tuhoa bakteereja, viruksia tai sieniä eikä estä niiden kasvua. Haittavaikutuksia: arpijuovat, ihon pintaverisuonten laajeneminen ja verenpurkaumat. 

Kivun hoito

Kivun tunnistamisen ja arvioinnin lähtökohtana tulisi aina olla iäkkään oma kuvaus kivusta. Jokaisen oikeus yksilölliseen kivun arviointiin ja tehokkaaseen hoitoon on yksi keskeisiä terveydenhuollon periaatteita. Muistisairaat iäkkään kuitenkin kärsivät kivusta muita useammin. Heidän kipua on vaikea tunnistaa, koska heidän on usein vaikea suullisesti ilmaista omaa kipua. Hoidon jatkuvuuden ja hoitokeinojen vaikuttavuuden arvioinnin helpottamiseksi on tärkeä kirjata, miten kipua on hoidettu. Kivun lääkehoito aloitetaan miedoilla kipulääkkeillä ja pienillä annoksilla, minkä jälkeen siirrytään suurempiin annoksiin ja voimakkaampiin kipulääkkeisiin. Muistisairaiden iäkkäiden kivun lääkehoidossa säännöllisyys on tärkeä. Lääkettä määrätessä on arvioitava iäkkään kyky hoitaa lääkitys. Lääkkeen tehoa ja mahdollisia sivuvaikutuksia seurataan aluksi päivittäin ja viikottain, tämän jälkeen esim. 3 kk tai puolen vuoden välein. Kivun lääkehoito aloitetaan usein parasetamolilla.

Inkluusiokappalemyosiitti (Orphanet)

Hitaasti etenevä degeneratiivinen luurankolihasten sairaus, jolle on tyypillistä tiettyjen lihasten myöhään alkava heikkous ja tunnusomaiset patologiset piirteet.  Tauti on noin 2 kertaa yleisempi miehillä. Tauti alkaa yli 50-vuotiaana mutta joskus aiemminkin. Ensioireita ovat sormien koukistajien tai reisilihaksen heikkous ja jopa atrofia, mikä johtaa vaikeuksiin ylösnousussa, porraskävelyssä, tarttumisessa, työkalujen käytössä ja edistää kaatuilua. Tauti vaikuttaa flexor digitorum profundus- ja flexor pollicis longus-lihaksiin enemmän kuin käsivarren ojentajiin varsinkin varhaisvaiheessa. Kun tauti etenee, mukaan tulevat muutkin lihasryhmät, kuten kyynärpään, lonkan, polven ja niskan koukistajat sekä nilkan koukistaja, mikä johtaa roikkuvaan jalkaterään. Potilailla on usein lievää kasvolihasheikkoutta, paitsi silmän lihaksissa. Nielemisvaikeuksia esiintyy noin 66 %:lla taudin edetessä, ne voivat joskus olla vaikeita.
 Tauti on sporadinen ja mitään geenikytköstä ei ole löydetty.  Ikääntymisen ja ympäristötekijöiden on myös oletettu olevan mukana laukaisevina tekijöinä. Keskustelua käydään myös siitä, onko tauti ensisijaisesti tulehduksellinen, mikä johtaa lihasdegeneraatioon vai ensisijaisesti degeneratiivinen, mikä johtaa lihasten tulehdustilaan.
Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen, ikään ja oireiden kestoon (yli 6 kuukautta). Lihasbiopsiassa nähdään tyypilliset muutokset. Laboratoriolöydökset eivät ole spesifejä, seerumin CK-arvo on vain hieman noussut joissain tapauksissa. ENMG näyttää vain myopatian. Magneettikuvauksessa nähdään taudilla tyypilliset lihaslöydökset.
Tautiin ei ole parantavaa hoitoa ja normaalisti anti-inflammatorisesta tai immunomoduloivasta hoidosta ei ole hyötyä. Oireenmukaiseen hoitoon kuuluu liikunta ja kuntoutus sekä tarvittaessa tukilastat. Suurin osa potilaista tarvitsee kävelyn apuvälineen 5 vuoden kuluttua ja pyörätuolin 10 vuoden kuluttua. Elinikä ei kuitenkaan lyhenny. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/14 000 – 1/1 000 000, mutta määrä on kolminkertainen yli 50-vuotiailla.

Lähde:Terveyskirjasto

Eritenäyte tutkimukset

Selvitä nämä tutkimukset ja mitä niillä tutkitaan?

Ulostetutkimukset:

F-hHB-O = hemoglobiini ulosteesta

F-SalmVi = tutkimus, jossa etsitään ulosteesta salmonellaa.

F-Para-O = parasiitit ulosteesta

Virtsatutkimukset:

U-BaktVi = virtsan bakteeriviljely. Virtsan pitäisi olla riittävän kauan rakossa. Viljely tehdään joko aamulla ensimmäiseksi tulevasta virtsasta tai muuhun vuorokauden aikaan, jolloin virtsan pitää olla rakossa vähintään neljä tuntia ennen näytteen ottamista. Virtsan bakteeriviljelyä käytetään virtsatulehduksen diagnosointiin.

U-KemSeul = virtsan kemiallinen seuranta.

P-PSA = eturauhaskoe. PSA on lyhenne sanoista prostataspesifinen antigeeni. Se on prostata- eli eturauhassolujen tuottama valkuaisaine, jota löytyy pieniä määriä veriplasmasta. Muiden kudosten solut eivät tuota samaa proteiinia, joten veressä oleva PSA on peräisin aina prostatasta.

Ysköstutkimukset:

Ex-Syto = ysköksen irtosolututkimus. Näyte otetaan kolmena peräkkäisenä päivänä kolmeen eri näytepurkkiin. Edustavin on aamuyskös, joka yskiään ennen aamuateriaa.

TBVr, TBVi = Mykobakteeri-infektion selvitys, Tuberkuloosibakteeri

Tutkimuksen tehtävät skopiat

•Artroskopia = nivelentähystys; nivelontelon tarkastelu valaisevan tähystimen avulla. Toimenpide tehdään yleensä paikallispuudutuksessa tai selkäydinkanavaan tehdyssä spinaalipuudutuksessa, joka puuduttaa koko alaruumiin. Nivelen tähystysleikkaus on potilaalle avoleikkausta miellyttävämpi. Yleensä toimenpide tehdään päiväkirurgisesti ja polvea voi rasittaa normaalisti varsin pian leikkauksen jälkeen.

•Bronkoskopia = keuhkoputken tähystys. Keuhkokuvassa tai muissa kuvantamistukimuksissa löytyneitä muutoksia voidaan selvittää keuhkoputkia tähystämällä. Ennen tutkimusta annetaan esilääke ja nielu puudutetaan suihkeella. Tutkimus on kivuton, eikä se yleensä vaikuta hengittämiseen.

•Gastroskopia = ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystys.  Tutkimus erilaisten rinta- ja ylävatsaoireiden syyn selvittämiseksi. Näitä oireita voivat olla esim. oksentelu, nielemisvaikeus, tietyt rintakiputyypit tai ylävatsakipu. Oireiden taustalla voi olla esimerkiksi ruokatorven tai mahalaukun tulehdus, maha- tai pohjukaissuolen haava. potilaan täytyy olla syömättä vähintään kuusi tuntia ja juomatta kaksi tuntia ennen toimenpidettä. Potilaan maatessa vasemmalla kyljellään lääkäri vie ohuen ja taipuisan tähystimen suun kautta ruokatorveen. Tutkimuksen alkuvaiheessa potilas avustaa tähystimen kulkua nielemällä muutaman kerran. 

•ERCP = Jos potilaalla epäillään haimasyöpää, tehdään yleensä ylävatsan alueen ultraääni- eli kaikututkimus, tietokonekerroskuvaus tai magneettikuvaus. Haiman epäilyttävästä muutoksesta voidaan myös ottaa neulalla näyte vatsanpeitteiden läpi tietokonekerroskuvauksen tai kaikututkimuksen aikana. Näyte voidaan ottaa myös tähystyksessä, jossa taipuisa tähystin viedään suun ja nielun kautta mahalaukkuun ja ohutsuoleen ja haima- ja sappitiehyt kuvataan varjoaineella 

•Laparoskopia = vatsaontelon tähystys. Tehdään nukutuksessa. Monista leikkauksista, esimerkiksi sappirakon poistoista ja sterilisaatiotoimenpiteistä, suurin osa tehdään tähystämällä.

•Kolposkopia = Kolposkopialla tarkoitetaan kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnyttimien alueen tutkimista suurentavalla optisella laitteella. 

•Kystoskopia = virtsarakon tähystys. Tähystäminen on aiheellista mm. verivirtsaisuuden selvittelyssä, rakon toimintahäiriöissä ja virtsarakon kasvainta epäiltäessä. Yleisin syy kystoskopiaan on rakkosyövän seuranta.

•Kolonoskopia = paksusuolen tähystys. Yleisin syy tähystää paksusuolta on pitkään jatkunut ripuli. Myös suoliston verenvuodon paikantamisessa paksusuolen tähystys on perustutkimus.  Suolen tyhjentäminen on ehdoton edellytys hyvälle näkyvyydelle ja tutkimuksen onnistumiselle.

•Rectoskopia = peräsuolen tähystys. suoritetaan 25-30 senttimetriä pitkällä jäykällä instrumentilla, jossa on valonlähde ja ilmapumppu. Tutkitaan peräpukamia ja haavaumia. Suolen pitää olla tyhjä.

•Proctoskopia = peräaukon tähystys

Tutkimuksen tehtävät verinäyte

1. Mitä tarkoittavat verinäytelyhenteen edessä olevat kirjaimet B, fB, P, fS, fP

B = kokoverinäyte, fB = paastoverinäyte, P = Plasma, fS = seerumi, fP = plasma

2. Mikä verinäytetutkimus on kyseessä – mitä näytteestä tutkitaan

Mitkä ovat verinäytetutkimuksen normaalit viitearvot?

http://yle.fi/ecepic/archive/00098/Laboratorio_n_ytteen_98018b.jpg

..

Tässä selvitettävät verinäytteet:

B-Hb = Hemoglobiini.

• Miehet: 134–167 g/l, 
• Naiset: 117–155 g/l Anemia eli verenvähyys voi syntyä monella tapaa. Yleisin syy on raudanpuute.   Muita syitä anemiaan ovat esimerkiksi punasolujen lisääntynyt hajoaminen (hemolyyttinen anemia), krooninen tulehdus, munuaissairaus ja B12- tai foolihappovitamiinien puute.  Joskus hemoglobiini suurenee liikaa luuydinsairauden vuoksi. Silloin on kyseessä polysytemia.

B-Eryt  Luku ilmoittaa, paljonko punasoluja on litrassa verta. 

fB-Leuk Valkosolujen eli leukosyyttien tehtävä on ennen kaikkea erilaisten tulehdusten torjunta. 

• 3.4–8.2 E9/l

B-Hkr Hematokriitti ilmoittaa, kuinka suuri osuus verestä on punasoluja. Arvo muuttuu yleensä samassa tahdissa kuin hemoglobiini. Se on käyttökelpoinen esimerkiksi liiallisen punasolumäärän eli polysytemian toteamisessa. Se puolestaan voi johtua veri-, keuhko- tai sydänsairaudesta 

B-Trom Verihiutaleet eli trombosyytit osallistuvat veren hyytymistapahtumaan. 

• 150–360 E9/l

B-La Lasko eli senkka. Lasko suurenee sekä bakteereiden aiheuttamissa tulehduksissa että myös monista muista syistä, kuten sidekudossairauksissa, kudosvaurioissa ja joissain syövissä.

B-CRP Tulehdus.  maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa, kuten sydäninfarktissa. CRP:n määrä kasvaa jo 6–12 tunnissa tulehduksen alusta, mikä tekee sen käyttökelpoiseksi tulehduskokeeksi. Viitearvo alle 3 mg/l

B-PVK perusverenkuva

P-K Kalium Liian suuri kaliumarvo (hyperkalemia) liittyy ennen kaikkea munuaisten vajaatoimintaan. Liian suuri kaliumin pitoisuus aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin liian pieni pitoisuus: se altistaa sydämen toiminnan häiriöille ja aiheuttaa lihasheikkoutta. 3.3-4.9 mmol/l

P-Na Natrium Natrium on tärkeimpiä elimistön nesteiden suoloja. Sopiva veren ja muiden nesteiden natriumpitoisuus on välttämätön aineenvaihdunnan toiminnalle. 137-145 mmol/l

P-Ca Kalsium  tarvitaan muun muassa lihassolujen ja hermosolujen toiminnan säätelyssä.  2,15-5,51 mmol/l

P-ASAT maksa  on poistumassa laboratorioiden tutkimusvalikoimasta, koska se ei kerro maksan tilanteesta tarpeeksi tarkasti.

P-ALAT maksa Alaniiniaminotransferaasi  mittaa maksasolujen vauriota, ja se nousee eniten maksatulehduksissa

P-AFOS Alkalinen fosfataasi -arvo nousee sappitaudeissa ja maksan kasvaimissa.

fS-Krea munuais- ja nestetasapainokoe  kreatiniini, paastoseeruminäytteestä tutkittu viitearvot likimäärin: miehet alle 115 µmol/l eli mikromoolia litrassa, naiset alle 100 µmol/l

fP-Kol Rasvakoe kolesteroli  tarkoittaa kokonaiskolesterolia. Tavoitearvo alle 5,0 mmol/l

fP-Kol-HDL Hyvä kolesteroli  kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, myös valtimoiden seinämästä. Tavoitearvo: miehet 1,0 mmol/l, naiset 1,2 mmol/l

fP-Kol-LDL Paha kolesteroli  kuljettaa kolesterolia kudoksiin, myös valtimoiden seinämään. Tavoitearvot:  3,0 mmol/l valtimosairauden riski kohtalainen,  2,5 mmol/l = valtimosairauden riski suuri

fP-Gluk sokerikoe glukoosi, paastoplasmasta tutkittu viitearvo likimäärin: 4,0–6,1 mmol/l

B-GHb-A1C sokeri

P-INR hyytymistutkimus Viitearvot:

• Terveellä: 0,7–1,2
• Veritulppien ehkäisyssä tavallisin tavoite/hoitotaso: 2,0–3,0
• 
  

P-B12-vit B12- vitamiini B12-vitamiinia tarvitaan etenkin punasolujen kypsymiseen. Hoitamattomana tämän vitamiinin puute aiheuttaa anemian ja toisinaan myös neurologisia oireita.

Astrup veren happo-emästasapainon tutkimus

Tutkimuksen tehtävät

1. Mikä tutkimus on kyseessä

2. Miten ohjaat asiakkaan valmentautumaan ko. tutkimukseen

Kuvantamistutkimukset ovat:

- natiivikuva = Ilman varjoainetta tehtyä perusröntgentutkimusta.

- thorax =Rintakehän röntgenkuva

- mammografia = Rintojen kuvausta varten kehitetty oma matalaa jännitettä eli pehmeitä säteitä käyttävä laite

- luuston rtg (kaularanka, rintaranka, lanneranka,lantio jne) = Luu läpäisee röntgensäteitä huonosti, joten se erottuu selvästi ympäröivistä pehmeistä kudoksista, jotka läpäisevät helposti röntgensäteitä. Röntgenkuvassa luut piirtyvät vaaleina tummaa taustaa vasten. Uusista kuvantamismenetelmistä huolimatta tavalliset röntgenkuvat ovat luiden tutkimuksissa eniten käytetty menetelmä.

- varjoainekuva = Varjoaineet ovat joko bariumpitoisia (ruuansulatuskanavan tutkimukset) tai ne sisältävät jodia (muut varjoainetutkimukset). Varjoaine valitaan kuvauskohteen mukaan. Potilas voi joko juoda varjoainetta (ruokatorvi ja mahalaukku), varjoaine voidaan annostella letkun kautta (virtsarakko ja virtsaputki) tai ruiskeena (paksusuoli). Varjoainetta voidaan myös pistään neulalla tukittavaan kohteeseen (nivelet). Varjoainetta voidaan myös ruiskuttaa joko laskimoon (sisäelimet) tai valtimoon (sepelvaltimot). Varjoaineen ollessa halutussa paikassa kohde kuvataan, jolloin varjoainetta sisältävät alueet piirtyvät huomattavasti selkeämmin kuvausfilmille.   Ennen varjoainekuvausta täytyy varmistaa, että munuaiset toimivat normaalisti. Yleensä varjoaine poistuu elimistöstä munuaisten kautta ja jos munuaiset toimivat huonosti, voi varjoaineen poistuminen hidastua ratkaisevasti. Mitä pidempään varjoaine viipyy munuaisissa, sitä todennäköisempää on, että se vaurioittaa munuaisia.

- läpivalaisututkimus = tutkitaan pääasiassa ruoansulatuskanavan tai virtsateiden toimintaa.  Tutkimuksessa seurataan jodi- tai bariumpitoisen varjoaineen kulkua elimistössä röntgensäteiden avulla. Varjoaineen antotapa vaihtelee tutkimuskohteen mukaan. Suoliston kuvauksissa varjoaineaine joko juodaan tai ohjataan letkun kautta kohdealueelle. Virtsateitä tutkittaessa varjoaine voidaan ruiskuttaa laskimoon tai johtaa katetrilla virtsateihin.

- colografia =

- urografia = tietokonekerroskuvaus. Tutkimukseen valmistautuminen:

• Älä tyhjennä virtsarakkoa 2 tunnin aikana ennen tutkimusta.
• Jos käytät diabetekseen tablettilääkitystä, sinun tulee neuvotella tutkimukseen valmistautumisesta hoitavan yksikön lääkärin kanssa.
•  Muut päivittäiset lääkkeesi voit ottaa tavalliseen tapaan.
•  Ennen tutkimusta sinun tulee juoda yhden(1) tunnin ajan, yksi (1) litra vettä tasaisesti vähän kerrallaan
• Saat syödä normaalisti

- artrografia = tehosteainetutkimus. Tehosteaineen laittoa varten täytyy tulla röntgeniin 40min aikaisemmin. Tutkimus ei vaadi esivalmisteluja. Kuumeiselle ei tehdä magneettitutkimusta.

- angiografia = verisuonten varjoainetutkimus. Tietyt lääkkeet tulee olla tauolla esim. Marevan. Tutkimuspäivänä esim. Insuliinia, nesteenpoistolääkettä ei saa ottaa. Nivusista poistetaan ihokarvat. syömättä pitää olla 4 tuntia. Käy wc:ssä ennen toimenpidettä. Korut, kello ja silmälasit jätetään osastolle.

- TT - tietokonetomografia =  käytetään akuutin vatsakivun selvittelyyn erityisesti epäiltäessä suolistoon liittyviä tauteja, kuten suolen puhkeamaa tai tukkeumaa. Virtsateiden kivet löytyvät yleensä tietokonetomografialla. Monet vatsan alueen tulehdukset, kuten umpisuolentulehdus ja haimatulehdus on määriteltävissä tietokonetomografialla tai magneettitutkimuksella. Vatsan alueen pahanlaatuisten tautien diagnostiikassa vatsan tietokonetomografia on ensisijainen tutkimusmenetelmä.

- Magneettikuvaukset = saadaan tarkkaa ja yksityiskohtaista tietoa tutkittavasta kohteesta. Yleisiä magneettitutkimuksen aiheita ovat nivelten oireet ja vammat, neurologiset oireet, selkävaivat ja tapaturmat. Magneettitutkimusta pyritään välttämään raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana.

- Isotooppitutkimukset = Isotooppi voidaan liittää erilaisiin muihin yhdisteisiin kuvauskohteen mukaan. Eri aineisiin yhdistämisen tarkoituksena on ohjata elimistössä isotooppi haluttuun paikkaan. Isotooppi annetaan yleensä suoneen ja kun se saavuttaa kuvauskohteen, otetaan gammakameralla kuvia. Yksittäisestä kuvasta voidaan tarkastella isotoopin jakautumista kuvauskohteessa ja useista peräkkäisistä kuvista voidaan katsoa, kuinka nopeasti isotooppi kulkeutui kuvauskohteen läpi. Tyypillinen isotooppitutkimus on luustokartoitus, jota käytetään syövän levinneisyyden selvittelyssä.

- Ultraääni / kaikukuvaus = Ultraäänen avulla voidaan tutkia useimpia vatsan alueen elimiä, kaulan aluetta, rintoja, kiveksiä, niveliä, lihaksia ja verisuonia. Luuston ja suoliston tutkimiseen ultraääni ei yleensä sovellu.  Vatsan alueen ultraäänitutkimuksiin tultaessa tulee olla ravinnotta ja alavatsan tutkimukseen tultaessa tulee virtsarakon olla täynnä. Muihin tutkimuksiin ei tarvitse valmistautua etukäteen. 

Kynsisilsa

Kynsisilsaa voi epäillä, kun kynsi muuttuu sameaksi, ruskeankeltaiseksi ja kärjestä kuluneeksi ja lahoksi . Silsa leviää kynnen alla ja lopulta irrottaa kynnen alustastaan (kynsipatjasta). Silsaa on usein myös jalkapohjassa ja varvasväleissä. Toisessa tyypissä kynteen ilmaantuu valkoisia liuskoittuvia laikkuja. Kynsisilsa on useimmiten esteettinen haitta. Paksuntuessaan kynsi voi aiheuttaa paineoireita ja lisäoireena bakteeritulehduksen. Mikäli alaraajojen verenkierto on huono tai on diabetes, tulehdus voi johtaa haavauman syntyyn. 

Silsadiagnoosi varmistetaan mikroskooppinäytteellä ja sieniviljelyllä. Näytettä ei kannata ottaa, ennen kuin ulkoisesta sienilääkehoidosta on kulunut vähintään kaksi viikkoa, sisäisestä hoidosta kuusi kuukautta. Kynsi puhdistetaan alkoholiseoksella, kynnestä leikataan tai vuollaan paloja sairaan ja terveen kynnen rajalta ja kynsilevyn alta raaputetaan mukaan näytettä esimerkiksi pienellä kauhalla. Mikroskooppitutkimus voidaan tehdä samana päivänä, mutta sieniviljelystä saadaan lopullinen vastaus 4–6 viikon kuluttua. Jos sientä ei viljelyssä kasva, se ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö kyseessä kuitenkin olisi kynsisilsa. Viljely uusitaan tarvittaessa toisen, joskus kolmannenkin kerran.

Kun kynsimuutos ei kasva pois vaan leviää, kannattaa hakeutua ihotautilääkärin ja jalkaterapeutin vastaanotolle. Kun tarkoituksenmukainen hoito aloitetaan ajoissa oireiden ollessa vielä vähäisiä, kynsi voi parantua helposti verrattuna kynsisilsan kokonaan sairastuttamaan kynteen ja vuosikausia kestävään hoitoon. Silsan leviäminen muihin kynsiin ja bakteeri-infektioiden syntyminen voidaan estää.

Hoitomuodosta riippumatta kynsisilsan paraneminen on pitkäaikainen prosessi. Isovarpaan kynnen kasvu kestää aikuisilla noin vuoden. Hoitotulokseen vaikuttavat yleiskunnon lisäksi myös ulkoiset olosuhteet, jalkahygienia, sopivien sukkien ja kenkien käyttö sekä niiden hygieniasta huolehtiminen.

Parhaat tulokset saadaan yhdistämällä sisäinen ja ulkoinen lääkehoito. Viljelytuloksen perusteella lääkäri määrää lääkehoidon. Sisäinen lääkehoito ei sovi kaikille, ja usein tyydytään pelkkään paikallishoitoon.

Ulkoisesti käytettävän paikallishoitoaineen tehoa parantaa, kun sairas kynnen osa leikataan pois ja kynsipatja hiotaan puhtaaksi ja sitä levitetään hieromalla, jotta kynsi mahtuu kasvamaan normaalisti. Terveydentila ja muu lääkehoito vaikuttavat hoidon aktiivisuuteen. Vaikka kynsisilsaa ei saada täysin parantumaan, sen leviäminen pysähtyy ja kynnet saadaan siistimmiksi. 

Ilmavien sukkien ja kenkien käyttö tukee parantumista. Ääreisverenkierron vilkastuttaminen varvasvoimistelun avulla parantaa ja edistää paranemista. Lisäksi varmistetaan, etteivät varpaiden asentomuutokset aiheuta kynsiin painetta. Tarvittaessa käytetään varpaiden oikaisijaa.

Kynsisilsan hoitoa varten on hankittava henkilökohtaiset kynsienhoitovälineet ja. Alustastaan irronnut kynnen osa leikataan tarkoin pois, ja kynsipatja viilataan ohuella santapaperilla tai kynsiviilalla puhtaaksi. Hiontasuunta on kynnen kasvusuuntaan. Leikkaus ja hionta tehdään kerran viikossa. Kynsiuurteet voi puhdistaa pesun yhteydessä pehmeällä tähän tarkoitukseen hankitulla hammas- tai kynsiharjalla.

Varsinainen kynsisilsan ulkoinen hoitoaine on reseptivalmiste. Kynsisilsan leviämistä voidaan ehkäistä ja vain kärkiosastaan infektoituneet kynnet voidaan saada terveiksi apteekista ilman reseptiä saatavilla liuoksilla, hoitokynillä tai -lakoilla. Voide imeytyy huonosti kynteen, mutta jos samaan aikaan käyttää jalkasilsaan voidehoitoa, voi samaa voidetta sivellä myös puhdistettuun kynsipatjaan ja kynsiin.

Myös teepuuöljyn avulla on saatu hyviä tuloksia kynsisilsan hoidossa (1 tippa kynteen kerran päivässä). Jalkaterapeutilta saa tarkat hoito-ohjeet. Kädet on desinfioitava ennen hoitoa ja hoidon jälkeen.

Jos useita kynsiä ja isovarpaan kynnestä yli puolet on sairastunut, jalkaterapeutti leikkaa ja hioo tarkoin sairaan kynnen osan pois ja puhdistaa kynsipatjan.

Tehokkaammin – kivuttomasti ja verettömästi – sairaat kynnet tai kynnen osa saadaan poistettua kemiallisen haudehoidon avulla. Ureavoide pakataan kynsien päälle ja sidokset pidetään kuivina. Noin viikossa sairas kynnen osa irtoaa kynsipatjasta. Irronneet kynnet ja kynnen osat leikataan ja kynsipatja hiotaan puhaaksi. Paikallishoitoaine tehoaa sen jälkeen paremmin.

Lähde: Terveyskirjasto