torstai 31. elokuuta 2017

Eritenäyte tutkimukset

Selvitä nämä tutkimukset ja mitä niillä tutkitaan?
Ulostetutkimukset:
F-hHB-O = hemoglobiini ulosteesta
F-SalmVi = tutkimus, jossa etsitään ulosteesta salmonellaa.
F-Para-O = parasiitit ulosteesta


Virtsatutkimukset:
U-BaktVi = virtsan bakteeriviljely. Virtsan pitäisi olla riittävän kauan rakossa. Viljely tehdään joko aamulla ensimmäiseksi tulevasta virtsasta tai muuhun vuorokauden aikaan, jolloin virtsan pitää olla rakossa vähintään neljä tuntia ennen näytteen ottamista. Virtsan bakteeriviljelyä käytetään virtsatulehduksen diagnosointiin.
U-KemSeul = virtsan kemiallinen seuranta.


P-PSA = eturauhaskoe. PSA on lyhenne sanoista prostataspesifinen antigeeni. Se on prostata- eli eturauhassolujen tuottama valkuaisaine, jota löytyy pieniä määriä veriplasmasta. Muiden kudosten solut eivät tuota samaa proteiinia, joten veressä oleva PSA on peräisin aina prostatasta.


Ysköstutkimukset:

Ex-Syto = ysköksen irtosolututkimus. Näyte otetaan kolmena peräkkäisenä päivänä kolmeen eri näytepurkkiin. Edustavin on aamuyskös, joka yskiään ennen aamuateriaa.

TBVr, TBVi = Mykobakteeri-infektion selvitys, Tuberkuloosibakteeri


Tutkimuksen tehtävät skopiat

•Artroskopia = nivelentähystys; nivelontelon tarkastelu valaisevan tähystimen avulla. Toimenpide tehdään yleensä paikallispuudutuksessa tai selkäydinkanavaan tehdyssä spinaalipuudutuksessa, joka puuduttaa koko alaruumiin. Nivelen tähystysleikkaus on potilaalle avoleikkausta miellyttävämpi. Yleensä toimenpide tehdään päiväkirurgisesti ja polvea voi rasittaa normaalisti varsin pian leikkauksen jälkeen.


•Bronkoskopia = keuhkoputken tähystys. Keuhkokuvassa tai muissa kuvantamistukimuksissa löytyneitä muutoksia voidaan selvittää keuhkoputkia tähystämällä. Ennen tutkimusta annetaan esilääke ja nielu puudutetaan suihkeella. Tutkimus on kivuton, eikä se yleensä vaikuta hengittämiseen.
•Gastroskopia = ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystys.  Tutkimus erilaisten rinta- ja ylävatsaoireiden syyn selvittämiseksi. Näitä oireita voivat olla esim. oksentelu, nielemisvaikeus, tietyt rintakiputyypit tai ylävatsakipu. Oireiden taustalla voi olla esimerkiksi ruokatorven tai mahalaukun tulehdus, maha- tai pohjukaissuolen haava. potilaan täytyy olla syömättä vähintään kuusi tuntia ja juomatta kaksi tuntia ennen toimenpidettä. Potilaan maatessa vasemmalla kyljellään lääkäri vie ohuen ja taipuisan tähystimen suun kautta ruokatorveen. Tutkimuksen alkuvaiheessa potilas avustaa tähystimen kulkua nielemällä muutaman kerran. 
•ERCP = Jos potilaalla epäillään haimasyöpää, tehdään yleensä ylävatsan alueen ultraääni- eli kaikututkimus, tietokonekerroskuvaus tai magneettikuvaus. Haiman epäilyttävästä muutoksesta voidaan myös ottaa neulalla näyte vatsanpeitteiden läpi tietokonekerroskuvauksen tai kaikututkimuksen aikana. Näyte voidaan ottaa myös tähystyksessä, jossa taipuisa tähystin viedään suun ja nielun kautta mahalaukkuun ja ohutsuoleen ja haima- ja sappitiehyt kuvataan varjoaineella 


•Laparoskopia = vatsaontelon tähystys. Tehdään nukutuksessa. Monista leikkauksista, esimerkiksi sappirakon poistoista ja sterilisaatiotoimenpiteistä, suurin osa tehdään tähystämällä.
•Kolposkopia = Kolposkopialla tarkoitetaan kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnyttimien alueen tutkimista suurentavalla optisella laitteella. 
•Kystoskopia = virtsarakon tähystys. Tähystäminen on aiheellista mm. verivirtsaisuuden selvittelyssä, rakon toimintahäiriöissä ja virtsarakon kasvainta epäiltäessä. Yleisin syy kystoskopiaan on rakkosyövän seuranta.
•Kolonoskopia = paksusuolen tähystys. Yleisin syy tähystää paksusuolta on pitkään jatkunut ripuli. Myös suoliston verenvuodon paikantamisessa paksusuolen tähystys on perustutkimus.  Suolen tyhjentäminen on ehdoton edellytys hyvälle näkyvyydelle ja tutkimuksen onnistumiselle.
•Rectoskopia = peräsuolen tähystys. suoritetaan 25-30 senttimetriä pitkällä jäykällä instrumentilla, jossa on valonlähde ja ilmapumppu. Tutkitaan peräpukamia ja haavaumia. Suolen pitää olla tyhjä.

•Proctoskopia = peräaukon tähystys

Tutkimuksen tehtävät verinäyte

1. Mitä tarkoittavat verinäytelyhenteen edessä olevat kirjaimet B, fB, P, fS, fP
B = kokoverinäyte, fB = paastoverinäyte, P = Plasma, fS = seerumi, fP = plasma


2. Mikä verinäytetutkimus on kyseessä – mitä näytteestä tutkitaan

Mitkä ovat verinäytetutkimuksen normaalit viitearvot?


http://yle.fi/ecepic/archive/00098/Laboratorio_n_ytteen_98018b.jpg
..

Tässä selvitettävät verinäytteet:
B-Hb = Hemoglobiini.
  • Miehet: 134–167 g/l, 
  • Naiset: 117–155 g/l Anemia eli verenvähyys voi syntyä monella tapaa. Yleisin syy on raudanpuute.   Muita syitä anemiaan ovat esimerkiksi punasolujen lisääntynyt hajoaminen (hemolyyttinen anemia), krooninen tulehdus, munuaissairaus ja B12- tai foolihappovitamiinien puute.  Joskus hemoglobiini suurenee liikaa luuydinsairauden vuoksi. Silloin on kyseessä polysytemia.
B-Eryt  Luku ilmoittaa, paljonko punasoluja on litrassa verta. 
fB-Leuk Valkosolujen eli leukosyyttien tehtävä on ennen kaikkea erilaisten tulehdusten torjunta. 
  • 3.4–8.2 E9/l
B-Hkr Hematokriitti ilmoittaa, kuinka suuri osuus verestä on punasoluja. Arvo muuttuu yleensä samassa tahdissa kuin hemoglobiini. Se on käyttökelpoinen esimerkiksi liiallisen punasolumäärän eli polysytemian toteamisessa. Se puolestaan voi johtua veri-, keuhko- tai sydänsairaudesta 
B-Trom Verihiutaleet eli trombosyytit osallistuvat veren hyytymistapahtumaan. 
  • 150–360 E9/l
B-La Lasko eli senkka. Lasko suurenee sekä bakteereiden aiheuttamissa tulehduksissa että myös monista muista syistä, kuten sidekudossairauksissa, kudosvaurioissa ja joissain syövissä.
B-CRP Tulehdus.  maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa, kuten sydäninfarktissa. CRP:n määrä kasvaa jo 6–12 tunnissa tulehduksen alusta, mikä tekee sen käyttökelpoiseksi tulehduskokeeksi. Viitearvo alle 3 mg/l
B-PVK perusverenkuva
P-K Kalium Liian suuri kaliumarvo (hyperkalemia) liittyy ennen kaikkea munuaisten vajaatoimintaan. Liian suuri kaliumin pitoisuus aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin liian pieni pitoisuus: se altistaa sydämen toiminnan häiriöille ja aiheuttaa lihasheikkoutta. 3.3-4.9 mmol/l
P-Na Natrium Natrium on tärkeimpiä elimistön nesteiden suoloja. Sopiva veren ja muiden nesteiden natriumpitoisuus on välttämätön aineenvaihdunnan toiminnalle. 137-145 mmol/l
P-Ca Kalsium  tarvitaan muun muassa lihassolujen ja hermosolujen toiminnan säätelyssä.  2,15-5,51 mmol/l
P-ASAT maksa  on poistumassa laboratorioiden tutkimusvalikoimasta, koska se ei kerro maksan tilanteesta tarpeeksi tarkasti.
P-ALAT maksa Alaniiniaminotransferaasi  mittaa maksasolujen vauriota, ja se nousee eniten maksatulehduksissa
P-AFOS Alkalinen fosfataasi -arvo nousee sappitaudeissa ja maksan kasvaimissa.
fS-Krea munuais- ja nestetasapainokoe  kreatiniini, paastoseeruminäytteestä tutkittu viitearvot likimäärin: miehet alle 115 µmol/l eli mikromoolia litrassa, naiset alle 100 µmol/l
fP-Kol Rasvakoe kolesteroli  tarkoittaa kokonaiskolesterolia. Tavoitearvo alle 5,0 mmol/l
fP-Kol-HDL Hyvä kolesteroli  kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, myös valtimoiden seinämästä. Tavoitearvo: miehet 1,0 mmol/l, naiset 1,2 mmol/l
fP-Kol-LDL Paha kolesteroli  kuljettaa kolesterolia kudoksiin, myös valtimoiden seinämään. Tavoitearvot:  3,0 mmol/l valtimosairauden riski kohtalainen,  2,5 mmol/l = valtimosairauden riski suuri
fP-Gluk sokerikoe glukoosi, paastoplasmasta tutkittu viitearvo likimäärin: 4,0–6,1 mmol/l
B-GHb-A1C sokeri
P-INR hyytymistutkimus Viitearvot:
  • Terveellä: 0,7–1,2
  • Veritulppien ehkäisyssä tavallisin tavoite/hoitotaso: 2,0–3,0

P-B12-vit B12- vitamiini B12-vitamiinia tarvitaan etenkin punasolujen kypsymiseen. Hoitamattomana tämän vitamiinin puute aiheuttaa anemian ja toisinaan myös neurologisia oireita.
Astrup veren happo-emästasapainon tutkimus


Tutkimuksen tehtävät

1. Mikä tutkimus on kyseessä
2. Miten ohjaat asiakkaan valmentautumaan ko. tutkimukseen


Kuvantamistutkimukset ovat:
- natiivikuva = Ilman varjoainetta tehtyä perusröntgentutkimusta.
- thorax =Rintakehän röntgenkuva
- mammografia = Rintojen kuvausta varten kehitetty oma matalaa jännitettä eli pehmeitä säteitä käyttävä laite
- luuston rtg (kaularanka, rintaranka, lanneranka,lantio jne) = Luu läpäisee röntgensäteitä huonosti, joten se erottuu selvästi ympäröivistä pehmeistä kudoksista, jotka läpäisevät helposti röntgensäteitä. Röntgenkuvassa luut piirtyvät vaaleina tummaa taustaa vasten. Uusista kuvantamismenetelmistä huolimatta tavalliset röntgenkuvat ovat luiden tutkimuksissa eniten käytetty menetelmä.


- varjoainekuva = Varjoaineet ovat joko bariumpitoisia (ruuansulatuskanavan tutkimukset) tai ne sisältävät jodia (muut varjoainetutkimukset). Varjoaine valitaan kuvauskohteen mukaan. Potilas voi joko juoda varjoainetta (ruokatorvi ja mahalaukku), varjoaine voidaan annostella letkun kautta (virtsarakko ja virtsaputki) tai ruiskeena (paksusuoli). Varjoainetta voidaan myös pistään neulalla tukittavaan kohteeseen (nivelet). Varjoainetta voidaan myös ruiskuttaa joko laskimoon (sisäelimet) tai valtimoon (sepelvaltimot). Varjoaineen ollessa halutussa paikassa kohde kuvataan, jolloin varjoainetta sisältävät alueet piirtyvät huomattavasti selkeämmin kuvausfilmille.   Ennen varjoainekuvausta täytyy varmistaa, että munuaiset toimivat normaalisti. Yleensä varjoaine poistuu elimistöstä munuaisten kautta ja jos munuaiset toimivat huonosti, voi varjoaineen poistuminen hidastua ratkaisevasti. Mitä pidempään varjoaine viipyy munuaisissa, sitä todennäköisempää on, että se vaurioittaa munuaisia.
- läpivalaisututkimus = tutkitaan pääasiassa ruoansulatuskanavan tai virtsateiden toimintaa.  Tutkimuksessa seurataan jodi- tai bariumpitoisen varjoaineen kulkua elimistössä röntgensäteiden avulla. Varjoaineen antotapa vaihtelee tutkimuskohteen mukaan. Suoliston kuvauksissa varjoaineaine joko juodaan tai ohjataan letkun kautta kohdealueelle. Virtsateitä tutkittaessa varjoaine voidaan ruiskuttaa laskimoon tai johtaa katetrilla virtsateihin.

- colografia =

- urografia = tietokonekerroskuvaus. Tutkimukseen valmistautuminen:
  • Älä tyhjennä virtsarakkoa 2 tunnin aikana ennen tutkimusta.
  • Jos käytät diabetekseen tablettilääkitystä, sinun tulee neuvotella tutkimukseen valmistautumisesta hoitavan yksikön lääkärin kanssa.
  •  Muut päivittäiset lääkkeesi voit ottaa tavalliseen tapaan.
  •  Ennen tutkimusta sinun tulee juoda yhden(1) tunnin ajan, yksi (1) litra vettä tasaisesti vähän kerrallaan
  • Saat syödä normaalisti
- artrografia = tehosteainetutkimus. Tehosteaineen laittoa varten täytyy tulla röntgeniin 40min aikaisemmin. Tutkimus ei vaadi esivalmisteluja. Kuumeiselle ei tehdä magneettitutkimusta.
- angiografia = verisuonten varjoainetutkimus. Tietyt lääkkeet tulee olla tauolla esim. Marevan. Tutkimuspäivänä esim. Insuliinia, nesteenpoistolääkettä ei saa ottaa. Nivusista poistetaan ihokarvat. syömättä pitää olla 4 tuntia. Käy wc:ssä ennen toimenpidettä. Korut, kello ja silmälasit jätetään osastolle.

- TT - tietokonetomografia =  käytetään akuutin vatsakivun selvittelyyn erityisesti epäiltäessä suolistoon liittyviä tauteja, kuten suolen puhkeamaa tai tukkeumaa. Virtsateiden kivet löytyvät yleensä tietokonetomografialla. Monet vatsan alueen tulehdukset, kuten umpisuolentulehdus ja haimatulehdus on määriteltävissä tietokonetomografialla tai magneettitutkimuksella. Vatsan alueen pahanlaatuisten tautien diagnostiikassa vatsan tietokonetomografia on ensisijainen tutkimusmenetelmä.

- Magneettikuvaukset = saadaan tarkkaa ja yksityiskohtaista tietoa tutkittavasta kohteesta. Yleisiä magneettitutkimuksen aiheita ovat nivelten oireet ja vammat, neurologiset oireet, selkävaivat ja tapaturmat. Magneettitutkimusta pyritään välttämään raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana.

- Isotooppitutkimukset = Isotooppi voidaan liittää erilaisiin muihin yhdisteisiin kuvauskohteen mukaan. Eri aineisiin yhdistämisen tarkoituksena on ohjata elimistössä isotooppi haluttuun paikkaan. Isotooppi annetaan yleensä suoneen ja kun se saavuttaa kuvauskohteen, otetaan gammakameralla kuvia. Yksittäisestä kuvasta voidaan tarkastella isotoopin jakautumista kuvauskohteessa ja useista peräkkäisistä kuvista voidaan katsoa, kuinka nopeasti isotooppi kulkeutui kuvauskohteen läpi. Tyypillinen isotooppitutkimus on luustokartoitus, jota käytetään syövän levinneisyyden selvittelyssä.

- Ultraääni / kaikukuvaus = Ultraäänen avulla voidaan tutkia useimpia vatsan alueen elimiä, kaulan aluetta, rintoja, kiveksiä, niveliä, lihaksia ja verisuonia. Luuston ja suoliston tutkimiseen ultraääni ei yleensä sovellu.  Vatsan alueen ultraäänitutkimuksiin tultaessa tulee olla ravinnotta ja alavatsan tutkimukseen tultaessa tulee virtsarakon olla täynnä. Muihin tutkimuksiin ei tarvitse valmistautua etukäteen. 

maanantai 28. elokuuta 2017

Kynsisilsa

Kynsisilsaa voi epäillä, kun kynsi muuttuu sameaksi, ruskeankeltaiseksi ja kärjestä kuluneeksi ja lahoksi . Silsa leviää kynnen alla ja lopulta irrottaa kynnen alustastaan (kynsipatjasta). Silsaa on usein myös jalkapohjassa ja varvasväleissä. Toisessa tyypissä kynteen ilmaantuu valkoisia liuskoittuvia laikkuja. Kynsisilsa on useimmiten esteettinen haitta. Paksuntuessaan kynsi voi aiheuttaa paineoireita ja lisäoireena bakteeritulehduksen. Mikäli alaraajojen verenkierto on huono tai on diabetes, tulehdus voi johtaa haavauman syntyyn. 

Silsadiagnoosi varmistetaan mikroskooppinäytteellä ja sieniviljelyllä. Näytettä ei kannata ottaa, ennen kuin ulkoisesta sienilääkehoidosta on kulunut vähintään kaksi viikkoa, sisäisestä hoidosta kuusi kuukautta. Kynsi puhdistetaan alkoholiseoksella, kynnestä leikataan tai vuollaan paloja sairaan ja terveen kynnen rajalta ja kynsilevyn alta raaputetaan mukaan näytettä esimerkiksi pienellä kauhalla. Mikroskooppitutkimus voidaan tehdä samana päivänä, mutta sieniviljelystä saadaan lopullinen vastaus 4–6 viikon kuluttua. Jos sientä ei viljelyssä kasva, se ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö kyseessä kuitenkin olisi kynsisilsa. Viljely uusitaan tarvittaessa toisen, joskus kolmannenkin kerran.

Kun kynsimuutos ei kasva pois vaan leviää, kannattaa hakeutua ihotautilääkärin ja jalkaterapeutin vastaanotolle. Kun tarkoituksenmukainen hoito aloitetaan ajoissa oireiden ollessa vielä vähäisiä, kynsi voi parantua helposti verrattuna kynsisilsan kokonaan sairastuttamaan kynteen ja vuosikausia kestävään hoitoon. Silsan leviäminen muihin kynsiin ja bakteeri-infektioiden syntyminen voidaan estää.


Hoitomuodosta riippumatta kynsisilsan paraneminen on pitkäaikainen prosessi. Isovarpaan kynnen kasvu kestää aikuisilla noin vuoden. Hoitotulokseen vaikuttavat yleiskunnon lisäksi myös ulkoiset olosuhteet, jalkahygienia, sopivien sukkien ja kenkien käyttö sekä niiden hygieniasta huolehtiminen.
Parhaat tulokset saadaan yhdistämällä sisäinen ja ulkoinen lääkehoito. Viljelytuloksen perusteella lääkäri määrää lääkehoidon. Sisäinen lääkehoito ei sovi kaikille, ja usein tyydytään pelkkään paikallishoitoon.
Ulkoisesti käytettävän paikallishoitoaineen tehoa parantaa, kun sairas kynnen osa leikataan pois ja kynsipatja hiotaan puhtaaksi ja sitä levitetään hieromalla, jotta kynsi mahtuu kasvamaan normaalisti. Terveydentila ja muu lääkehoito vaikuttavat hoidon aktiivisuuteen. Vaikka kynsisilsaa ei saada täysin parantumaan, sen leviäminen pysähtyy ja kynnet saadaan siistimmiksi. 

Ilmavien sukkien ja kenkien käyttö tukee parantumista. Ääreisverenkierron vilkastuttaminen varvasvoimistelun avulla parantaa ja edistää paranemista. Lisäksi varmistetaan, etteivät varpaiden asentomuutokset aiheuta kynsiin painetta. Tarvittaessa käytetään varpaiden oikaisijaa.
Kynsisilsan hoitoa varten on hankittava henkilökohtaiset kynsienhoitovälineet ja. Alustastaan irronnut kynnen osa leikataan tarkoin pois, ja kynsipatja viilataan ohuella santapaperilla tai kynsiviilalla puhtaaksi. Hiontasuunta on kynnen kasvusuuntaan. Leikkaus ja hionta tehdään kerran viikossa. Kynsiuurteet voi puhdistaa pesun yhteydessä pehmeällä tähän tarkoitukseen hankitulla hammas- tai kynsiharjalla.

Varsinainen kynsisilsan ulkoinen hoitoaine on reseptivalmiste. Kynsisilsan leviämistä voidaan ehkäistä ja vain kärkiosastaan infektoituneet kynnet voidaan saada terveiksi apteekista ilman reseptiä saatavilla liuoksilla, hoitokynillä tai -lakoilla. Voide imeytyy huonosti kynteen, mutta jos samaan aikaan käyttää jalkasilsaan voidehoitoa, voi samaa voidetta sivellä myös puhdistettuun kynsipatjaan ja kynsiin.
Myös teepuuöljyn avulla on saatu hyviä tuloksia kynsisilsan hoidossa (1 tippa kynteen kerran päivässä). Jalkaterapeutilta saa tarkat hoito-ohjeet. Kädet on desinfioitava ennen hoitoa ja hoidon jälkeen.
Jos useita kynsiä ja isovarpaan kynnestä yli puolet on sairastunut, jalkaterapeutti leikkaa ja hioo tarkoin sairaan kynnen osan pois ja puhdistaa kynsipatjan.
Tehokkaammin – kivuttomasti ja verettömästi – sairaat kynnet tai kynnen osa saadaan poistettua kemiallisen haudehoidon avulla. Ureavoide pakataan kynsien päälle ja sidokset pidetään kuivina. Noin viikossa sairas kynnen osa irtoaa kynsipatjasta. Irronneet kynnet ja kynnen osat leikataan ja kynsipatja hiotaan puhaaksi. Paikallishoitoaine tehoaa sen jälkeen paremmin.
Lähde: Terveyskirjasto



maanantai 21. elokuuta 2017

Suolistosyövät

Yleisyys

Suolistosyöpä on Suomen kolmanneksi yleisin syöpä eturauhassyövän ja rintasyövän jälkeen. Suolistosyöpien ilmaantuvuus on nousussa. Vuonna 2009 todettiin 2 755 uutta tapausta. Kaksi kolmannesta suolistosyövistä todetaan yli 65-vuotiailla.

Oireet

Suolistosyöpä on varhaisvaiheessa lähes oireeton. Tyypillisiä oireita ovat suolen toiminnan muutokset, ripuli tai ummetus uutena tai vaihtelevasti, tunne ettei suoli tyhjene kunnolla tai suolitukos. Kasvaimen pinta on röpelöinen ja tästä syystä se vuotaa herkästi verta. Uloste voi verenvuodon seurauksena muuttua tummaksi tai sen seassa voi olla kirkasta verta. Jos verenvuoto jatkuu pitkään, potilaalle kehittyy anemia, jonka oireita ovat esimerkiksi hengenahdistus, kalpeus ja huimaus. Yleisoireita, kuten laihtumista, vatsakipua ja ruokahalun heikentymistä, esiintyy ajoittain. Tavallisimmin etäpesäkkeet tulevat maksaan ja keuhkoihin, jolloin potilaat ovat oireettomia tai vähäoireisia.

Seuranta

Suolistosyöpäsukuihin kuuluvia henkilöitä ja tulehduksellista suolistosairautta sairastavia seurataan säännöllisin suoliston tähystystutkimuksin. Riskiryhmien tähystysseurannan tavoitteena on löytää syövän esiasteet, jolloin näiden poistamisella voidaan estää syövän kehittyminen.

Hoito

Sekä paksu- että peräsuolisyövän hoidossa pyritään ensisijaisesti kasvainkudoksen poistoon leikkaushoidolla. Alkuperäisen kasvaimen lisäksi leikkauksen yhteydessä poistetaan aina suolta vatsaontelossa paikoillaan pitävä suolilieve, koska sen imusolmukkeissa todetaan yleensä ensimmäiset etäpesäkkeet. Jos kasvain on tunkeutunut suolen seinämän läpi tai levinnyt paikallisiin imusolmukkeisiin, annetaan leikkaushoidon jälkeen yleensä puolen vuoden kestoinen ns. liitännäislääkehoito. Hoidon valintaan vaikuttavat mm. kasvaimen ominaisuuksiin liittyvä uusiutumisriski ja potilaan kunto. Osa peräsuolisyöpäpotilaista hyötyy ennen leikkausta annettavasta lyhytkestoisesta sädehoidosta: syövän uusiutumisriski pienenee ja taudin ennustetta voidaan parantaa pelkkään leikkaushoitoon verrattuna. Mikäli peräsuolikasvain on ehtinyt kasvaa hyvin kookkaaksi, voidaan jo ennen leikkausta antaa yhtäaikaisesti solunsalpaaja- ja sädehoitoa kasvaimen pienentämiseksi ja leikkauksen mahdollistamiseksi. 
Hoitojen jälkeen potilasta seurataan säännöllisin suolitähystyksin ja CEA-kasvainmerkkiaineen mittauksin. 
Levinneen suolistosyövän hoidolla pyritään lievittämään kasvaintaudin aiheuttamia oireita ja hidastamaan sen etenemistä. Levinneen suolistosyövän hoitokäytännöksi on vakiintunut solunsalpaajahoito. Uusia kohdennettuja lääkehoitoja, kuten kasvaimen verisuonitusta tai kasvutekijöiden toimintaa estäviä vasta-ainelääkkeitä, voidaan myös käyttää levinneen suolistosyövän hoitoon solunsalpaajahoitoon yhdistettynä.

Ennuste

Ennusteeseen ja mahdollisuuteen parantua taudista vaikuttaa etenkin kasvaimen levinneisyys diagnoosivaiheessa. Jos kasvain on pysynyt suolen seinämän sisäkerroksessa, on yli 90 % potilaista elossa 5 vuoden kuluttua leikkauksesta ilman leikkauksen jälkeisiä liitännäishoitoja. Leikkaukseen yhdistetty solunsalpaajahoito on parantanut imusolmukkeisiin levinneen suolistosyövän hoitotuloksia, ja vielä etäpesäkkeisen suolistosyövän hoidossakin voidaan päästä hyviin tuloksiin, jos yksittäiset etäpesäkkeet ovat poistettavissa leikkaamalla. Osa suolistosyövistä on lisäksi erittäin herkkiä solunsalpaajahoidolle, jolloin pelkällä lääkehoidollakin on mahdollista saavuttaa vuosikausia oireetonta aikaa. 

Lähde Pfizer ja terveyskirjasto

torstai 17. elokuuta 2017

Kirjaaminen

Omahoitajan merkitys toimintakyvyn muutoksien huomioimisessa on suuri, kun hoitaja tuntee iäkkään hyvin, hän voi omaisten lisäksi tehdä huomioita pienistäkin muutoksista. Hyvä kirjaaminen auttaa turvaamaan hoidon jatkuvuuden.
Huolellinen ja asiakaskeskeinen kirjaaminen takaavat niin asiakkaiden kuin työntekijöiden oikeusturvan.
Kirjaamisen tulee olla arvioiva eli siinä arvioidaan ja kerrotaan miten suunnitelmassa suunnitellut asiat ovat toteutuneet. Kirjataan myös, jos joku tehtävä on suunnitelmasta poiketen jäänyt tekemättä tai hoitoon liittyy virhe ja siitä seurannut toimenpide esim. lääkepoikkeama.

Lait kirjaamiseen
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
Laki sisiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista
Laki sisiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä
Henkilötietolaki

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Ihon ikääntyminen ja painehaavaumat, syyt, synty ja ennaltaehkäisy

Ihon ikääntyessä sen hoitamat toiminnot hidastuvat ja ihon rakenne muuttuu. Solujen uusiutuminen, talin ja hien eritys hidastuu, puolustuskyky heikkenee, lämmönsäätely ja tuntoaistimukset häiriintyvät. Vanhusten ihon uloimman kerroksen, sarveiskerroksen, solumäärä vähenee. Se ohenee ja irtoaa herkästi; siihen syntyy täten pinnallisia vaurioita, kuten haavaumia. Haavaumien syntyminen johtuu myös ihonalaisen verisuonituksen heikentymisestä. Heikentynyt verisuonitus osaltaan hidastaa haavan paranemista. Myös ihonalaiset verenpurkaumat yleistyvät verisuonimuutosten takia.

Painehaava syntyy sellaiselle ihoalueelle, jossa luu painaa ihoa ja estää sen normaalia verenkiertoa. Tavallisimmin painehaavat syntyvät lonkkiin, alaselkään, pakaroihin tai kantapäihin. Yleensä painehaavan syntymiseen tarvitaan usean päivän makuullaolo, mutta joskus se voi syntyä vakavasti sairaille muutamassa tunnissakin. Ensin iholla nähdään painekohdassa punoitus, sitten kudoksiin tulee turvotusta, ja lopuksi iho rikkoutuu. Painehaava on useimmiten ainakin jonkin verran kivulias. Pidemmälle edetessään ihorikosta kehittyy vaikeasti hoidettava kraaterimainen syvä haava, johon vielä tulee usein bakteeri-infektio.   
                                                                                                                                               Vuodeosastoilla kiinnitetään erityistä huomiota painehaavojen syntymisen estämiseen vaihtamalla potilaan asentoa riittävän usein. Nyrkkisääntö on, että painekohtia tulisi vaihtaa parin tunnin välein. Apuvälineitä ovat myös erikoistyynyt- ja patjat.
 Ravitsemuksesta huolehtiminen on tärkeää kudosten vahvistajana. Erityisesti ravinnon on sisällettävä riittävästi proteiinia. 
Hapensaannin turvaaminen on tärkeää: verenkierron edistäminen, liikunta/ulkoilu.