Ihon ikääntyessä sen hoitamat toiminnot hidastuvat ja ihon rakenne muuttuu. Solujen uusiutuminen, talin ja hien eritys hidastuu, puolustuskyky heikkenee, lämmönsäätely ja tuntoaistimukset häiriintyvät. Vanhusten ihon uloimman kerroksen, sarveiskerroksen, solumäärä vähenee. Se ohenee ja irtoaa herkästi; siihen syntyy täten pinnallisia vaurioita, kuten haavaumia. Haavaumien syntyminen johtuu myös ihonalaisen verisuonituksen heikentymisestä. Heikentynyt verisuonitus osaltaan hidastaa haavan paranemista. Myös ihonalaiset verenpurkaumat yleistyvät verisuonimuutosten takia.
Painehaava syntyy sellaiselle ihoalueelle, jossa luu painaa ihoa ja estää sen normaalia verenkiertoa. Tavallisimmin painehaavat syntyvät lonkkiin, alaselkään, pakaroihin tai kantapäihin. Yleensä painehaavan syntymiseen tarvitaan usean päivän makuullaolo, mutta joskus se voi syntyä vakavasti sairaille muutamassa tunnissakin. Ensin iholla nähdään painekohdassa punoitus, sitten kudoksiin tulee turvotusta, ja lopuksi iho rikkoutuu. Painehaava on useimmiten ainakin jonkin verran kivulias. Pidemmälle edetessään ihorikosta kehittyy vaikeasti hoidettava kraaterimainen syvä haava, johon vielä tulee usein bakteeri-infektio.
Vuodeosastoilla kiinnitetään erityistä huomiota painehaavojen syntymisen estämiseen vaihtamalla potilaan asentoa riittävän usein. Nyrkkisääntö on, että painekohtia tulisi vaihtaa parin tunnin välein. Apuvälineitä ovat myös erikoistyynyt- ja patjat.
Ravitsemuksesta huolehtiminen on tärkeää kudosten vahvistajana. Erityisesti ravinnon on sisällettävä riittävästi proteiinia.
Hapensaannin turvaaminen on tärkeää: verenkierron edistäminen, liikunta/ulkoilu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti