Eteisvärinä eli flimmeri

Eteisvärinällä eli flimmerillä tarkoitetaan sydämen rytmihäiriötä, jossa sydämen rytmi sekaantuu ja se lyö epäsäännöllisesti.

Tila eroaa ns. harmittomista lisälyönneistä siinä, että lisälyöntisyydessä tuntuu yksittäinen, satunnainen rytmin hyppäys, kun taas eteisvärinässä sydän lyö jatkuvasti epärytmissä. Varsinainen sähköinen häiriö sydämessä on eteisten alueella. Normaalisti eteisistä lähtevä sydämen sähköinen impulssi ei etenekään loogisesti rintamassa, vaan se hajaantuu useiksi pikku rintamiksi, jotka pyörivät ympyrää eteisten alueella niin, että yksittäistä, tehokasta eteisten supistumista ei synny.

Helpoimmin huomattava oire on sekava sydämen rytmi. Tilaan liittyy usein huimausta, poikkeavaa väsymistä rasituksessa, hengenahdistuksen tunnetta ja rintakivun omaisia tuntemuksia. Kun rannevaltimon lyöntiä tunnustelee, lyöntien voima vaihtelee iskusta toiseen. Pulssi nousee usein yli sadan.

Eteisvärinälle tunnetaan useita eri aiheuttajia. Yleisimpiä lienevät sepelvaltimotauti, sydämen läppäviat, sydämen vajaatoiminta, kilpirauhasen liikatoiminta sekä sydämen johtumishäiriöt. Lisäksi melko usein tapaa alkoholin aiheuttamia ns. krapulaflimmereitä, joissa reilumman juhlimisen jälkeen muutoin terveelle potilaalle ilmaantuu lyhytkestoinen eteisvärinä. Eteisvärinä voi tulla myös sellaiseen sydämeen, jossa ei ole todettavissa mitään erityisempää vikaa. Tällöin puhutaan ns. idiopaattisesta eteisvärinästä.

Eteisvärinän voi kohtalaisen luotettavasti todeta pelkällä kliinisellä tutkimuksella. Sydämen lyöntien väli on epäsäännöllinen, ja sydäntutkimukseen perehtynyt lääkäri voi potilaan kaulalaskimoita tarkkailemalla päätellä melko tarkasti, onko kyseessä eteisvärinä.

Eteisvärinän hoito riippuu paljolti siitä, kuinka pitkään rytmihäiriö on oireillut. Alle 48 tuntia kestäneen eli tuoreen rytmihäiriön hoito on tyystin erilaista kuin yli 48 tuntia kestäneen rytmihäiriön. Lyhyesti voidaan hoito jakaa seuraavasti:

• Rytmin hidastaminen lääkkein
• Rytmin kääntäminen lääkkein
• Rytmin kääntäminen sähköllä
• Leikkaushoidot ja katetriablaatio                                                                       Tuore eteisvärinä voidaan yrittää kääntää normaaliin rytmiin. Rytmiä pyritään ensisijaisesti kääntämään lääkkeillä, mutta jos tässä ei onnistuta tai lääkkeet eivät jostain syystä sovellu käytettäväksi, voidaan rytmi kääntää sähköllä.   Jos eteisvärinä päädytään kääntämään sähköllä, potilas nukutetaan lyhyesti ja hänen rintakehälleen asetetaan defibrillaattorin anturat, joiden kautta johdetaan aluksi 50-100 Joulen sähköenergia. Usein yksi sähköisku riittää kääntämään eteisvärinän normaaliin rytmiin. Jos yksittäisellä iskulla ei saada toivottua vaikutusta aikaan, joulemäärää lisätään kunnes rytmi kääntyy. Lähde:Terve.fi         

Sydäninfarkti

Sydäninfarkti tarkoittaa hapenpuutteen aiheuttamaa paikallista sydänlihaskuoliota. Sydäninfarkti johtuu lähes aina sepelvaltimotaudista. Tärkein oire on pitkittynyt rintakipu. Rintakipuilu onkin tärkeä diagnoosin kulmakivi, lisäksi tarvitaan tarkentavia tutkimuksia. Sydäninfarktin hoidossa tärkeintä on hoidon aloittaminen mahdollisimman aikaisin. Noin puolet sydäninfarktipotilaista menehtyy. Sairastumisen riskiä voi vähentää elämäntavoilla.

Infarktia edeltävinä päivinä on usein rasitusrintakipua. Myös selittämätön uupumus voi edeltää infarktia.

Itse sydäninfarktin selkein oire on pitkittynyt rintakipu. Kipu voi olla puristavaa, painavaa tai vannemaista. Se on yleensä ankaraa ja samanlaisena jatkuvaa. Rintakipu voi säteillä kaulalle, hartioihin, olkavarsiin tai ylävatsalle. Rintakipuilevan kasvot ovat usein kalpeat ja vakavat ja hän on kylmänhikinen. Kipuun liittyy usein hengenahdistusta ja pelon tunnetta, monesti myös kuolemanpelkoa.

Infarktityyppinen rintakipu kestää yli 20 minuuttia. Kivun voimakkuus ei muutu hengityksen mukaan eikä myöskään asentoa vaihdettaessa. Nitro saattaa lievittää kipua, mutta se ei poista sitä.

Sydäninfarktin oire voi olla myös vain hengenahdistus, pahoinvointi ja oksentelu, pyörtyminen, tajuttomuuskohtaus tai äkkikuolema.

Sydäninfarkti on hapenpuutteen aiheuttama paikallinen sydänlihaskuolio. Se aiheutuu sydänlihakselle verta tuovien sepelvaltimoiden ahtautumisesta tai tukkeutumisesta, joka aiheuttaa sydänlihaksen hapenpuutetta.

Rintakipu on sydäninfarktin diagnoosin perusta. EKG eli sydänsähkökäyrä on tärkein tutkimus, jolla voidaan erottaa sydäninfarkti muista sairauksista ja arvioida tilanteen vaarallisuutta. Hengitystaajuus, verenpaine, syke, kaulalaskimopaine ja sydämen kuuntelu auttavat diagnoosin teossa. Lopulliseen diagnoosiin tarvitaan verikokeita (kreatiinikinaasi S-CK, troponiinit S-TnI, S-TnT), joilla on tarkoitus löytää sydänlihasvaurion merkkiaineita verenkierrosta. Usein tehdään myös ultraäänitutkimus.

Tärkeintä sydäninfarktin hoidossa on hoitoonpääsyn nopeus. Sydäninfarktin hoidossa pyritään huolehtimaan elintärkeistä toiminnoista, kuten hengityksestä, sydämen rytmistä ja verenpaineesta. Vakavat rytmihäiriöt pyritään estämään ja hoitamaan. Jos sydäninfarktipotilaan hengittäminen on vaikeaa, voidaan antaa lisähappea. Rintakipu on sydäninfarktissa ankaraa ja hyvä kivunhoito on siksi tärkeää. Verenpainetta ja sykettä pyritään laskemaan lääkkein. Sydäninfarkti vaatii aina sairaalahoitoa. Sairaalassa seurataan sydämen rytmiä ja mahdollisia sydänlihaksen hapenpuutteen merkkejä valvontalaitteilla jatkuvasti. Hapetuksesta huolehditaan. Verenpaine lääkitään kuntoon. 

Infarktipotilaan jatkohoitoon kuuluu sairauden kanssa elämisen opettelu, tupakoinnin lopettaminen, kolesterolia alentava ruokavalio, liikuntaohjaus, kuntoutuskurssi ja uusien sepelvaltimokohtauksien ehkäisy. Infarktipotilaan lääkitys tarkistetaan suositusten mukaiseksi. Sairaalassa annetaan toimintaohjeet taudin vaikeutumisen varalle.

Sydäninfarktipotilaan kotilääkitykseen kuuluu yleensä asetyylisalisyylihappo, verenpainelääkitys ja rasva-ainepitoisuuksia alentava lääke sekä nitraatti oirelääkkeeksi. Verenohennuslääkkeen tarve punnitaan sydäninfarktipotilaille potilaskohtaisesti. Uuden infarktin riski kartoitetaan. Sairausloma on 2-3 kuukauden mittainen. Sairaalassa suoritetaan yleensä noin kuukauden kuluttua jälkitarkastus. Työkyky arvioidaan aina ennen sairausloman päättymistä.

Joka vuosi Suomessa kuolee sydäninfarktiin noin 13 000 ihmistä, lähes puolet heistä kuolee jo kotona tai matkalla sairaalaan, loput sairaalassa. Sairaalahoitoon ehtineistä infarktipotilaista ensimmäisen vuoden aikana menehtyy 20 %. Näistä kuolemista puolet tapahtuu sairaalassa ollessa ja neljäsosa ensimmäisen hoitovuorokauden kuluessa.

Sydäninfarktipotilaan lyhyen ajan ennusteeseen sairaalassa ollessa vaikuttaa potilaan ikä, verenpaine, syke ja infarktin paikka sydänlihaksessa. Lisäksi aiemmin sairastettu sydäninfarkti, diabetes, sepelvaltimoiden ohitusleikkaus, aivoverisuonisairaus ja dialyysihoito heikentävät ennustetta.

Osalla sydäninfarktista toipuneista potilaista on suuri riski saada uusi sydäninfarkti tai kuolla äkillisesti. Suurin ennustetta heikentävä tekijä infarktin sairastaneilla on sydämen vasemman kammion heikentynyt toiminta infarktin jälkeen. Lisäksi ennustetta huonontaa kammiotakykardioiden esiintyminen, sepelvaltimoahtaumien vaikeusaste ja sijainti sekä ahtautuneiden valtimoiden määrä. Lähde:Terve.fi

Sepelvaltimotauti

Sepelvaltimotaudilla tarkoitetaan sydänlihakseen verta kuljettavien pienten valtimoiden eli sepelvaltimoiden ahtautumista. Ahtautumisen syynä on ateroskleroosi eli prosessi, jossa sepelvaltimoiden seinämään kertyy ylimääräistä rasvaa ja kovettumaa, jolloin muodostuu ateroomaplakki. Ateroomaplakki kaventaa suonen läpimittaa ja haittaa näin verenkiertoa. oirekuva on rasituksessa ilmaantuva puristava  rintakipu, joka voi säteillä vasempaan yläraajaan kaulalle ja leukaperiin. 
Sepelvaltimotautipotilaan ravinnon tulisi olla vähärasvaista ja runsaasti kuitua sisältävää. Liikuntaa tulee harrastaa ja sen tulisi olla sydäntä rasittavaa, mutta liiallinen rehkiminen ei ole hyväksi. Jos rasituksen aikana tulee rintakipua, on syytä levähtää ja jatkaa rasitusta hieman kevyemmin. Sopivalla liikunnan ja ruokavalion yksilöllisellä yhdistelmällä saadaan parhaiten paino sopivalle tasolle. Tupakointi on sepelvaltimotaudin kannalta erityisen haitallista, ja tupakointia tulisi ehdottomasti välttää tai ainakin pyrkiä vähentämään päivittäistä annosta. Lääkehoidolla on suuri vaikutus sekä sepelvaltimotautipotilaan ennusteeseen että elämänlaatuun. 
Nitrovalmisteet vaikuttavat sepelvaltimoiden supistustilaan niitä rentouttamalla. Näin sepelvaltimoiden verenvirtaus paranee ja sydän saa paremmin happea. Nitrovalmisteita on sekä nopea- että pitkävaikutteisia. Nopeavaikutteisia nitroja käytetään rintakipukohtauksen hoitoon tai lyhytaikaiseen ehkäisyyn otettuna ennen rasitusta. Niitä on sekä kielen alle laitettavia, sulavia tabletteja että suihkeita. Pitkävaikutteisia nitroja käytetään rintakipujen pitkäaikaiseen ehkäisyyn. Niitä on sekä tabletteina että laastareina. Nitrot ovat lähinnä oireenmukaista hoitoa; ennusteeseen niillä ei ole nykyisen käsityksen mukaan vaikutusta. Beetasalpaajat ovat sepelvaltimotautipotilaan peruslääke. Beetasalpaajat toimivat ikään kuin kierrostenrajoittimena, jolloin sydän ei kiihdy liikaa. Liika sydämen kiihtyminen aiheuttaa sepelvaltimopotilaalle helposti rintakipuja. Beetasalpaajilla on ennustetta selvästi parantava vaikutus, etenkin jos potilas on jo sairastanut sydäninfarktin. Jos ei ole erityisiä painavia syitä olla käyttämättä beetasalpaajia, niiden pitäisi kuulua jokaisen sepelvaltimotautipotilaan lääkitykseen. 
Joka neljäs kuolema Suomessa johtuu sepelvaltimotaudista. Hoitamattomana sepelvaltimotauti johtaa sydämen verenkierron huonontumiseen, rintakipujen lisääntymiseen, mahdolliseen sydäninfarktiin ja sydämen vajaatoimintaankin. Äkkikuolemakin on mahdollinen. Hoidettuna sepelvaltimotaudin eteneminen on huomattavasti hitaampaa.
Lähde: Terve.fi

Verenpainetauti

Verenpainetaudilla tarkoitetaan verenpaineen pysyvää koholla olemista. Raja-arvona pidetään nykyään noin 140/90 mmHg. Verenpainetautia on kutsuttu hiljaiseksi tappajaksi, koska lievästi kohonnut verenpaine aiheuttaa harvoin oireita sinänsä, mutta sen seurannaisvaikutukset ovat sitäkin vaarallisempia; 75 prosentissa sydäninfarkteja ja aivoinfarkteja korkealla verenpaineella on osuutta asiaan. Lievä verenpainetauti ei yleensä aiheuta oireita. Hyvin korkea verenpaine voi aiheuttaa mm. päänsärkyä ja huimausta. 

Aineistoista vaihdellen 90-95 prosentilla verenpainepotilaista sanotaan olevan idiopaattinen verenpainetauti, jolloin aiheuttajaa ei siis tarkkaan ottaen tunneta. Synonyymeinä käytetään joskus primaaria tai essentielliä verenpainetautia. Usein tämäntyyppisen taudin taustalla ovat elämäntapoihin liittyvät asiat, kuten tupakointi ja ylipaino.

Lopuilla sanotaan olevan sekundaarinen verenpainetauti. Sekundaarisessa verenpainetaudissa on löydettävissä jokin aiheuttaja, joka nostaa verenpainetta. Verenpainetta nostavia sairauksia ja tiloja on erittäin paljon, ja useat niistä ovat hyvin vaikeasti diagnosoitavissa ja hyvin harvinaisia. Yleisimpiä ovat kuitenkin pitkäaikaiset munuaissairaudet (2-5 %), munuaisten verenkierron sairaudet (0.2-3 %), primaari aldosteronismi (0.3-1.5 %), aortan ahtauma (0.2 %), Cushingin syndrooma (0.1-0.6 %), feokromosytooma (0.1-0.3 %) ja e-pillerien aiheuttama (0.2-1.0 %). Runsas, useita kertoja viikossa tapahtuva lakritsin tai salmiakin syönti paljastuu silloin tällöin verenpainetaudin aiheuttajaksi.

Verenpainetaudin diagnoosi perustuu toistuviin verenpaineen mittauksiin. Mittaukset voidaan tehdä lääkärin vastaanotolla tai mieluummin terveydenhoitajan toimesta, mutta nykyisin potilailla on usein käytössä oma kotimittari, mikä tekee verenpaineen mittaamisesta huomattavasti vaivattomampaa. Verenpaine tulee kuitenkin mitata oikein. Saadut verenpainelukemat on hyvä merkitä muistiin erityiselle verenpaineen seurantalomakkeelle.

Verenpaineen yleinen hoitotavoite on alle 140/85 mmHg. Tavoitteeseen pyritään elintapamuutosten ja lääkehoidon avulla. Tavoite on alle 130/80 mmHg, mikäli potilaalla on diabetes tai munuaissairaus (nefropatia) tai hän on sairastanut aivohalvauksen tai sydäninfarktin. Jos diabeettiseen tai ei-diabeettiseen munuaistautiin liittyy virtsan valkuaisuus (proteinuria) yli 1 g/vrk, on tavoite alle 125/75 mmHg. Korkea ikä ei vaikuta tavoitteisiin, joskin yli 80-vuotiailla käytännön hoitotavoite voi olla alle 150/85 mmHg.

Verenpainetaudin hoidossa tulee ymmärtää, että hoidossa ei keskitytä hoitamaan verenpainetta tai sen mahdollisesti aiheuttamia oireita, vaan ennustetta. Hoidon tavoitteet ovat kaukana tulevaisuudessa. Kun lääkäri aloittaa 35-vuotiaalle miehelle verenpainelääkityksen, hän ei pääsääntöisesti ajattele välittömiä seurauksia, vaan tilannetta kymmenien vuosien päästä.

Verenpainetaudin hoitoon kuuluvat aina elämäntapamuutokset, oli lääkitys käytössä tai ei. Lievän verenpainetaudin hoitoon ei välttämättä muuta tarvitakaan. Verenpainetaudin hoidon vaatimat elämäntapamuutokset ovat hyväksi monien muidenkin sairauksien hoidossa.

Syö vihanneksia, hedelmiä ja kuitupitoista ravintoa. Vältä tupakointia. Laihduta, jos olet ylipainoinen. Pyri vähentämään suolan käyttöä, käytä mineraalisuolaa ruokasuolan sijaan. Vältä runsasta kahvin juontia (> 5 kupillista / vrk). Vältä suuria alkoholimääriä. Harrasta sydäntä rasittavaa liikuntaa. 

 Mikäli verenpainetautia ei saada hallintaan elämäntapamuutoksilla, lääkitys on tarpeen. Lääkehoitoa suositellaan, jos 

• Systolinen painetaso on vähintään 160 mmHg tai diastolinen painetaso vähintään 100 mmHg tai 
• Systolinen painetaso on vähintään 140 mmHg tai diastolinen vähintään 90 mmHg ja potilaalla on lisäksi diabetes, munuaissairaus, kohde-elinvaurioita tai kliinisesti merkittävä sydän- ja verisuonitauti.                                                             Jokaisen verenpainetautia sairastavan tulisi käydä säännöllisesti lääkärissä kontrollikäynneillä. Verenpainepotilaan seurannassa arvioidaan elintapamuutosten ja lääkehoidon toteutumista ja hoitotavoitteiden saavuttamista. Suositeltava yhden lääkkeen kokeiluaika on vähintään 4-6 viikkoa. Tärkeää on arvioida myös lääkkeiden mahdolliset haittavaikutukset. Seurantakäyntien tiheyteen vaikuttavat hoitotasapaino, sydänlihas-, munuais- ja silmänpohjavauriot sekä potilaan muut sairaudet, kuten diabetes.                              Verenpainetaudin taustalla on useita eri tekijöitä joista osa on perinnöllisiä, osa ympäristötekijöitä. On arvioitu että yksittäisen potilaan kohdalla noin 30-60 prosenttia verenpainetaudista olisi perinnöllisistä tekijöistä johtuvaa. Lähde Terve.fi

COPD eli KAT mikä tauti on? syyt, oireet? kuinka hoidetaan?Ennuste?

Keuhkoahtaumatauti eli lyhennettynä KAT tai COPD, on keskeinen sairastavuutta ja kuolemia aiheuttava sairaus Suomessa. COPD tarkoittaa sairautta, jossa on vaihtelevasti mukana kolme tekijää: krooninen keuhkoputkitulehdus, emfyseema eli keuhkolaajentuma ja pienten hengitysteiden ahtautuminen.
Tavallisimmat oireet ovat yskä, limaneritys ja hengenahdistus. Tyypillinen potilas on tupakoinut pitkään ja hän pitää oireitaan usein tupakkayskänä.
Tupakoinnin lopettaminen on ainoa osoitettu keino taudin etenemisen hidastamiseksi. Tupakoinnin lopettaminen ei paranna olemassa olevaa vauriota.
Oikea ruokavalio saattaa ehkäistä tautia.
LÄHDE: Terve.fi

 PLV kuinka ohjaat potilasta (eli nainen/mies) tutkimuksen ottamisessa? Mitä huomioit näytteen säilytyksessä ja miksi?

Virtsanäyte otetaan aamulla siten, että edellisestä virtsaamisesta on kulunut vähintään 4–6 tuntia. Veden juomista on vältettävä yöllä, jotta virtsasta ei tulisi liian laimeaa, ja aamullakin saa juoda enintään lasillisen vettä.

Yölevon jälkeinen aamunäyte on suositeltava myös siksi, että fyysinen rasitus saattaa vaikuttaa virtsan koostumukseen, etenkin proteiineihin. Naisilla kuukautisten aikaista virtsanäytteen ottoa ei suositella, sillä testiliuskoissa tutkitaan myös veren esiintymistä virtsassa.

Kuljetusta varten käytettävät kylmävaraajat laitetaan kotona pakastimeen jo edellisenä iltana.

Äkillisissä virtsatulehdusoireissa on usein niin tiheä pakottava virtsaamistarve, että joudutaan tyytymään lyhyemmän aikaa rakossa olleeseen virtsanäytteeseen.

Bakteeritutkimusta varten virtsanäyte otetaan tietyllä tavalla, jotta virtsaputken suulta (jossa on kaikilla runsaasti bakteereita) ei tulisi mukaan liikaa bakteereita tuloksia sotkemaan. Puhutaan puhtaasti lasketusta virtsasta, jonka lyhenne on PLV.

Tee näin:

1. Pese kädet ja alapää huolellisesti. Naiset levittävät häpyhuulet erilleen, ja miehet vetävät esinahan taakse. Terska tai ulkosynnytin pestään ilman saippuaa käsisuihkulla tai märällä WC-paperilla. Yhtä WC-paperia saa käyttää vain kerran. Virtsaputken suu pestään edestä taaksepäin vetäen. Toista pesu vähintään neljä kertaa kädenlämpöisellä vedellä ja kuivaa lopuksi kertakäyttöpyyhkeellä.
2. Jos näyte joudutaan antamaan kuukautisten tai runsaan valkovuodon aikana, emättimeen asetetaan tamponi näytteen antamisen ajaksi.
3. Aloita virtsan laskeminen WC-pyttyyn, jotteivät alkusuihkussa mukana tulevat virtsaputken suun bakteerit tule näytteeseen.
4. Vie virtsasuihkua katkaisematta näyteastia virtsasuihkuun, ota n. ½ dl näyte (2/3 purkillista), ja laske loppuvirtsa WC-pyttyyn.
5. Näyteastian sisäosaan ei saa koskea, jottei sormista siirry bakteereita näytteeseen. Sulje näyteastian kansi heti ja jäähdytä jääkaapissa.
6. Jos näyte pitää siirtää näyteputkeen, se pitää tehdä annetun ohjeistuksen mukaisesti heti näytteenoton jälkeen.
7. Näyteputket on toimitettava mahdollisimman nopeasti laboratorioon. LIITE: TERVEYSKIRJASTO