Infarktia edeltävinä päivinä on usein rasitusrintakipua. Myös selittämätön uupumus voi edeltää infarktia.
Itse sydäninfarktin selkein oire on pitkittynyt rintakipu. Kipu voi olla puristavaa, painavaa tai vannemaista. Se on yleensä ankaraa ja samanlaisena jatkuvaa. Rintakipu voi säteillä kaulalle, hartioihin, olkavarsiin tai ylävatsalle. Rintakipuilevan kasvot ovat usein kalpeat ja vakavat ja hän on kylmänhikinen. Kipuun liittyy usein hengenahdistusta ja pelon tunnetta, monesti myös kuolemanpelkoa.
Infarktityyppinen rintakipu kestää yli 20 minuuttia. Kivun voimakkuus ei muutu hengityksen mukaan eikä myöskään asentoa vaihdettaessa. Nitro saattaa lievittää kipua, mutta se ei poista sitä.
Sydäninfarktin oire voi olla myös vain hengenahdistus, pahoinvointi ja oksentelu, pyörtyminen, tajuttomuuskohtaus tai äkkikuolema.
Sydäninfarkti on hapenpuutteen aiheuttama paikallinen sydänlihaskuolio. Se aiheutuu sydänlihakselle verta tuovien sepelvaltimoiden ahtautumisesta tai tukkeutumisesta, joka aiheuttaa sydänlihaksen hapenpuutetta.
Rintakipu on sydäninfarktin diagnoosin perusta. EKG eli sydänsähkökäyrä on tärkein tutkimus, jolla voidaan erottaa sydäninfarkti muista sairauksista ja arvioida tilanteen vaarallisuutta. Hengitystaajuus, verenpaine, syke, kaulalaskimopaine ja sydämen kuuntelu auttavat diagnoosin teossa. Lopulliseen diagnoosiin tarvitaan verikokeita (kreatiinikinaasi S-CK, troponiinit S-TnI, S-TnT), joilla on tarkoitus löytää sydänlihasvaurion merkkiaineita verenkierrosta. Usein tehdään myös ultraäänitutkimus.
Tärkeintä sydäninfarktin hoidossa on hoitoonpääsyn nopeus. Sydäninfarktin hoidossa pyritään huolehtimaan elintärkeistä toiminnoista, kuten hengityksestä, sydämen rytmistä ja verenpaineesta. Vakavat rytmihäiriöt pyritään estämään ja hoitamaan. Jos sydäninfarktipotilaan hengittäminen on vaikeaa, voidaan antaa lisähappea. Rintakipu on sydäninfarktissa ankaraa ja hyvä kivunhoito on siksi tärkeää. Verenpainetta ja sykettä pyritään laskemaan lääkkein. Sydäninfarkti vaatii aina sairaalahoitoa. Sairaalassa seurataan sydämen rytmiä ja mahdollisia sydänlihaksen hapenpuutteen merkkejä valvontalaitteilla jatkuvasti. Hapetuksesta huolehditaan. Verenpaine lääkitään kuntoon.
Infarktipotilaan jatkohoitoon kuuluu sairauden kanssa elämisen opettelu, tupakoinnin lopettaminen, kolesterolia alentava ruokavalio, liikuntaohjaus, kuntoutuskurssi ja uusien sepelvaltimokohtauksien ehkäisy. Infarktipotilaan lääkitys tarkistetaan suositusten mukaiseksi. Sairaalassa annetaan toimintaohjeet taudin vaikeutumisen varalle.
Sydäninfarktipotilaan kotilääkitykseen kuuluu yleensä asetyylisalisyylihappo, verenpainelääkitys ja rasva-ainepitoisuuksia alentava lääke sekä nitraatti oirelääkkeeksi. Verenohennuslääkkeen tarve punnitaan sydäninfarktipotilaille potilaskohtaisesti. Uuden infarktin riski kartoitetaan. Sairausloma on 2-3 kuukauden mittainen. Sairaalassa suoritetaan yleensä noin kuukauden kuluttua jälkitarkastus. Työkyky arvioidaan aina ennen sairausloman päättymistä.
Joka vuosi Suomessa kuolee sydäninfarktiin noin 13 000 ihmistä, lähes puolet heistä kuolee jo kotona tai matkalla sairaalaan, loput sairaalassa. Sairaalahoitoon ehtineistä infarktipotilaista ensimmäisen vuoden aikana menehtyy 20 %. Näistä kuolemista puolet tapahtuu sairaalassa ollessa ja neljäsosa ensimmäisen hoitovuorokauden kuluessa.
Sydäninfarktipotilaan lyhyen ajan ennusteeseen sairaalassa ollessa vaikuttaa potilaan ikä, verenpaine, syke ja infarktin paikka sydänlihaksessa. Lisäksi aiemmin sairastettu sydäninfarkti, diabetes, sepelvaltimoiden ohitusleikkaus, aivoverisuonisairaus ja dialyysihoito heikentävät ennustetta.
Osalla sydäninfarktista toipuneista potilaista on suuri riski saada uusi sydäninfarkti tai kuolla äkillisesti. Suurin ennustetta heikentävä tekijä infarktin sairastaneilla on sydämen vasemman kammion heikentynyt toiminta infarktin jälkeen. Lisäksi ennustetta huonontaa kammiotakykardioiden esiintyminen, sepelvaltimoahtaumien vaikeusaste ja sijainti sekä ahtautuneiden valtimoiden määrä. Lähde:Terve.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti