Verenpainetauti

Verenpainetaudilla tarkoitetaan verenpaineen pysyvää koholla olemista. Raja-arvona pidetään nykyään noin 140/90 mmHg. Verenpainetautia on kutsuttu hiljaiseksi tappajaksi, koska lievästi kohonnut verenpaine aiheuttaa harvoin oireita sinänsä, mutta sen seurannaisvaikutukset ovat sitäkin vaarallisempia; 75 prosentissa sydäninfarkteja ja aivoinfarkteja korkealla verenpaineella on osuutta asiaan. Lievä verenpainetauti ei yleensä aiheuta oireita. Hyvin korkea verenpaine voi aiheuttaa mm. päänsärkyä ja huimausta. 

Aineistoista vaihdellen 90-95 prosentilla verenpainepotilaista sanotaan olevan idiopaattinen verenpainetauti, jolloin aiheuttajaa ei siis tarkkaan ottaen tunneta. Synonyymeinä käytetään joskus primaaria tai essentielliä verenpainetautia. Usein tämäntyyppisen taudin taustalla ovat elämäntapoihin liittyvät asiat, kuten tupakointi ja ylipaino.

Lopuilla sanotaan olevan sekundaarinen verenpainetauti. Sekundaarisessa verenpainetaudissa on löydettävissä jokin aiheuttaja, joka nostaa verenpainetta. Verenpainetta nostavia sairauksia ja tiloja on erittäin paljon, ja useat niistä ovat hyvin vaikeasti diagnosoitavissa ja hyvin harvinaisia. Yleisimpiä ovat kuitenkin pitkäaikaiset munuaissairaudet (2-5 %), munuaisten verenkierron sairaudet (0.2-3 %), primaari aldosteronismi (0.3-1.5 %), aortan ahtauma (0.2 %), Cushingin syndrooma (0.1-0.6 %), feokromosytooma (0.1-0.3 %) ja e-pillerien aiheuttama (0.2-1.0 %). Runsas, useita kertoja viikossa tapahtuva lakritsin tai salmiakin syönti paljastuu silloin tällöin verenpainetaudin aiheuttajaksi.

Verenpainetaudin diagnoosi perustuu toistuviin verenpaineen mittauksiin. Mittaukset voidaan tehdä lääkärin vastaanotolla tai mieluummin terveydenhoitajan toimesta, mutta nykyisin potilailla on usein käytössä oma kotimittari, mikä tekee verenpaineen mittaamisesta huomattavasti vaivattomampaa. Verenpaine tulee kuitenkin mitata oikein. Saadut verenpainelukemat on hyvä merkitä muistiin erityiselle verenpaineen seurantalomakkeelle.

Verenpaineen yleinen hoitotavoite on alle 140/85 mmHg. Tavoitteeseen pyritään elintapamuutosten ja lääkehoidon avulla. Tavoite on alle 130/80 mmHg, mikäli potilaalla on diabetes tai munuaissairaus (nefropatia) tai hän on sairastanut aivohalvauksen tai sydäninfarktin. Jos diabeettiseen tai ei-diabeettiseen munuaistautiin liittyy virtsan valkuaisuus (proteinuria) yli 1 g/vrk, on tavoite alle 125/75 mmHg. Korkea ikä ei vaikuta tavoitteisiin, joskin yli 80-vuotiailla käytännön hoitotavoite voi olla alle 150/85 mmHg.

Verenpainetaudin hoidossa tulee ymmärtää, että hoidossa ei keskitytä hoitamaan verenpainetta tai sen mahdollisesti aiheuttamia oireita, vaan ennustetta. Hoidon tavoitteet ovat kaukana tulevaisuudessa. Kun lääkäri aloittaa 35-vuotiaalle miehelle verenpainelääkityksen, hän ei pääsääntöisesti ajattele välittömiä seurauksia, vaan tilannetta kymmenien vuosien päästä.

Verenpainetaudin hoitoon kuuluvat aina elämäntapamuutokset, oli lääkitys käytössä tai ei. Lievän verenpainetaudin hoitoon ei välttämättä muuta tarvitakaan. Verenpainetaudin hoidon vaatimat elämäntapamuutokset ovat hyväksi monien muidenkin sairauksien hoidossa.

Syö vihanneksia, hedelmiä ja kuitupitoista ravintoa. Vältä tupakointia. Laihduta, jos olet ylipainoinen. Pyri vähentämään suolan käyttöä, käytä mineraalisuolaa ruokasuolan sijaan. Vältä runsasta kahvin juontia (> 5 kupillista / vrk). Vältä suuria alkoholimääriä. Harrasta sydäntä rasittavaa liikuntaa. 

 Mikäli verenpainetautia ei saada hallintaan elämäntapamuutoksilla, lääkitys on tarpeen. Lääkehoitoa suositellaan, jos 

• Systolinen painetaso on vähintään 160 mmHg tai diastolinen painetaso vähintään 100 mmHg tai 
• Systolinen painetaso on vähintään 140 mmHg tai diastolinen vähintään 90 mmHg ja potilaalla on lisäksi diabetes, munuaissairaus, kohde-elinvaurioita tai kliinisesti merkittävä sydän- ja verisuonitauti.                                                             Jokaisen verenpainetautia sairastavan tulisi käydä säännöllisesti lääkärissä kontrollikäynneillä. Verenpainepotilaan seurannassa arvioidaan elintapamuutosten ja lääkehoidon toteutumista ja hoitotavoitteiden saavuttamista. Suositeltava yhden lääkkeen kokeiluaika on vähintään 4-6 viikkoa. Tärkeää on arvioida myös lääkkeiden mahdolliset haittavaikutukset. Seurantakäyntien tiheyteen vaikuttavat hoitotasapaino, sydänlihas-, munuais- ja silmänpohjavauriot sekä potilaan muut sairaudet, kuten diabetes.                              Verenpainetaudin taustalla on useita eri tekijöitä joista osa on perinnöllisiä, osa ympäristötekijöitä. On arvioitu että yksittäisen potilaan kohdalla noin 30-60 prosenttia verenpainetaudista olisi perinnöllisistä tekijöistä johtuvaa. Lähde Terve.fi