Verenpainetauti

Verenpainetaudilla tarkoitetaan verenpaineen pysyvää koholla olemista. Raja-arvona pidetään nykyään noin 140/90 mmHg. Verenpainetautia on kutsuttu hiljaiseksi tappajaksi, koska lievästi kohonnut verenpaine aiheuttaa harvoin oireita sinänsä, mutta sen seurannaisvaikutukset ovat sitäkin vaarallisempia; 75 prosentissa sydäninfarkteja ja aivoinfarkteja korkealla verenpaineella on osuutta asiaan. Lievä verenpainetauti ei yleensä aiheuta oireita. Hyvin korkea verenpaine voi aiheuttaa mm. päänsärkyä ja huimausta. 

Aineistoista vaihdellen 90-95 prosentilla verenpainepotilaista sanotaan olevan idiopaattinen verenpainetauti, jolloin aiheuttajaa ei siis tarkkaan ottaen tunneta. Synonyymeinä käytetään joskus primaaria tai essentielliä verenpainetautia. Usein tämäntyyppisen taudin taustalla ovat elämäntapoihin liittyvät asiat, kuten tupakointi ja ylipaino.

Lopuilla sanotaan olevan sekundaarinen verenpainetauti. Sekundaarisessa verenpainetaudissa on löydettävissä jokin aiheuttaja, joka nostaa verenpainetta. Verenpainetta nostavia sairauksia ja tiloja on erittäin paljon, ja useat niistä ovat hyvin vaikeasti diagnosoitavissa ja hyvin harvinaisia. Yleisimpiä ovat kuitenkin pitkäaikaiset munuaissairaudet (2-5 %), munuaisten verenkierron sairaudet (0.2-3 %), primaari aldosteronismi (0.3-1.5 %), aortan ahtauma (0.2 %), Cushingin syndrooma (0.1-0.6 %), feokromosytooma (0.1-0.3 %) ja e-pillerien aiheuttama (0.2-1.0 %). Runsas, useita kertoja viikossa tapahtuva lakritsin tai salmiakin syönti paljastuu silloin tällöin verenpainetaudin aiheuttajaksi.

Verenpainetaudin diagnoosi perustuu toistuviin verenpaineen mittauksiin. Mittaukset voidaan tehdä lääkärin vastaanotolla tai mieluummin terveydenhoitajan toimesta, mutta nykyisin potilailla on usein käytössä oma kotimittari, mikä tekee verenpaineen mittaamisesta huomattavasti vaivattomampaa. Verenpaine tulee kuitenkin mitata oikein. Saadut verenpainelukemat on hyvä merkitä muistiin erityiselle verenpaineen seurantalomakkeelle.

Verenpaineen yleinen hoitotavoite on alle 140/85 mmHg. Tavoitteeseen pyritään elintapamuutosten ja lääkehoidon avulla. Tavoite on alle 130/80 mmHg, mikäli potilaalla on diabetes tai munuaissairaus (nefropatia) tai hän on sairastanut aivohalvauksen tai sydäninfarktin. Jos diabeettiseen tai ei-diabeettiseen munuaistautiin liittyy virtsan valkuaisuus (proteinuria) yli 1 g/vrk, on tavoite alle 125/75 mmHg. Korkea ikä ei vaikuta tavoitteisiin, joskin yli 80-vuotiailla käytännön hoitotavoite voi olla alle 150/85 mmHg.

Verenpainetaudin hoidossa tulee ymmärtää, että hoidossa ei keskitytä hoitamaan verenpainetta tai sen mahdollisesti aiheuttamia oireita, vaan ennustetta. Hoidon tavoitteet ovat kaukana tulevaisuudessa. Kun lääkäri aloittaa 35-vuotiaalle miehelle verenpainelääkityksen, hän ei pääsääntöisesti ajattele välittömiä seurauksia, vaan tilannetta kymmenien vuosien päästä.

Verenpainetaudin hoitoon kuuluvat aina elämäntapamuutokset, oli lääkitys käytössä tai ei. Lievän verenpainetaudin hoitoon ei välttämättä muuta tarvitakaan. Verenpainetaudin hoidon vaatimat elämäntapamuutokset ovat hyväksi monien muidenkin sairauksien hoidossa.

Syö vihanneksia, hedelmiä ja kuitupitoista ravintoa. Vältä tupakointia. Laihduta, jos olet ylipainoinen. Pyri vähentämään suolan käyttöä, käytä mineraalisuolaa ruokasuolan sijaan. Vältä runsasta kahvin juontia (> 5 kupillista / vrk). Vältä suuria alkoholimääriä. Harrasta sydäntä rasittavaa liikuntaa. 

 Mikäli verenpainetautia ei saada hallintaan elämäntapamuutoksilla, lääkitys on tarpeen. Lääkehoitoa suositellaan, jos 

• Systolinen painetaso on vähintään 160 mmHg tai diastolinen painetaso vähintään 100 mmHg tai 
• Systolinen painetaso on vähintään 140 mmHg tai diastolinen vähintään 90 mmHg ja potilaalla on lisäksi diabetes, munuaissairaus, kohde-elinvaurioita tai kliinisesti merkittävä sydän- ja verisuonitauti.                                                             Jokaisen verenpainetautia sairastavan tulisi käydä säännöllisesti lääkärissä kontrollikäynneillä. Verenpainepotilaan seurannassa arvioidaan elintapamuutosten ja lääkehoidon toteutumista ja hoitotavoitteiden saavuttamista. Suositeltava yhden lääkkeen kokeiluaika on vähintään 4-6 viikkoa. Tärkeää on arvioida myös lääkkeiden mahdolliset haittavaikutukset. Seurantakäyntien tiheyteen vaikuttavat hoitotasapaino, sydänlihas-, munuais- ja silmänpohjavauriot sekä potilaan muut sairaudet, kuten diabetes.                              Verenpainetaudin taustalla on useita eri tekijöitä joista osa on perinnöllisiä, osa ympäristötekijöitä. On arvioitu että yksittäisen potilaan kohdalla noin 30-60 prosenttia verenpainetaudista olisi perinnöllisistä tekijöistä johtuvaa. Lähde Terve.fi

COPD eli KAT mikä tauti on? syyt, oireet? kuinka hoidetaan?Ennuste?

Keuhkoahtaumatauti eli lyhennettynä KAT tai COPD, on keskeinen sairastavuutta ja kuolemia aiheuttava sairaus Suomessa. COPD tarkoittaa sairautta, jossa on vaihtelevasti mukana kolme tekijää: krooninen keuhkoputkitulehdus, emfyseema eli keuhkolaajentuma ja pienten hengitysteiden ahtautuminen.
Tavallisimmat oireet ovat yskä, limaneritys ja hengenahdistus. Tyypillinen potilas on tupakoinut pitkään ja hän pitää oireitaan usein tupakkayskänä.
Tupakoinnin lopettaminen on ainoa osoitettu keino taudin etenemisen hidastamiseksi. Tupakoinnin lopettaminen ei paranna olemassa olevaa vauriota.
Oikea ruokavalio saattaa ehkäistä tautia.
LÄHDE: Terve.fi

 PLV kuinka ohjaat potilasta (eli nainen/mies) tutkimuksen ottamisessa? Mitä huomioit näytteen säilytyksessä ja miksi?

Virtsanäyte otetaan aamulla siten, että edellisestä virtsaamisesta on kulunut vähintään 4–6 tuntia. Veden juomista on vältettävä yöllä, jotta virtsasta ei tulisi liian laimeaa, ja aamullakin saa juoda enintään lasillisen vettä.

Yölevon jälkeinen aamunäyte on suositeltava myös siksi, että fyysinen rasitus saattaa vaikuttaa virtsan koostumukseen, etenkin proteiineihin. Naisilla kuukautisten aikaista virtsanäytteen ottoa ei suositella, sillä testiliuskoissa tutkitaan myös veren esiintymistä virtsassa.

Kuljetusta varten käytettävät kylmävaraajat laitetaan kotona pakastimeen jo edellisenä iltana.

Äkillisissä virtsatulehdusoireissa on usein niin tiheä pakottava virtsaamistarve, että joudutaan tyytymään lyhyemmän aikaa rakossa olleeseen virtsanäytteeseen.

Bakteeritutkimusta varten virtsanäyte otetaan tietyllä tavalla, jotta virtsaputken suulta (jossa on kaikilla runsaasti bakteereita) ei tulisi mukaan liikaa bakteereita tuloksia sotkemaan. Puhutaan puhtaasti lasketusta virtsasta, jonka lyhenne on PLV.

Tee näin:

1. Pese kädet ja alapää huolellisesti. Naiset levittävät häpyhuulet erilleen, ja miehet vetävät esinahan taakse. Terska tai ulkosynnytin pestään ilman saippuaa käsisuihkulla tai märällä WC-paperilla. Yhtä WC-paperia saa käyttää vain kerran. Virtsaputken suu pestään edestä taaksepäin vetäen. Toista pesu vähintään neljä kertaa kädenlämpöisellä vedellä ja kuivaa lopuksi kertakäyttöpyyhkeellä.
2. Jos näyte joudutaan antamaan kuukautisten tai runsaan valkovuodon aikana, emättimeen asetetaan tamponi näytteen antamisen ajaksi.
3. Aloita virtsan laskeminen WC-pyttyyn, jotteivät alkusuihkussa mukana tulevat virtsaputken suun bakteerit tule näytteeseen.
4. Vie virtsasuihkua katkaisematta näyteastia virtsasuihkuun, ota n. ½ dl näyte (2/3 purkillista), ja laske loppuvirtsa WC-pyttyyn.
5. Näyteastian sisäosaan ei saa koskea, jottei sormista siirry bakteereita näytteeseen. Sulje näyteastian kansi heti ja jäähdytä jääkaapissa.
6. Jos näyte pitää siirtää näyteputkeen, se pitää tehdä annetun ohjeistuksen mukaisesti heti näytteenoton jälkeen.
7. Näyteputket on toimitettava mahdollisimman nopeasti laboratorioon. LIITE: TERVEYSKIRJASTO

Hengityksen seuranta ja hengityksen avustaminen

Mitä lähihoitajana seuraat potilaasi hengityksestä?Miten seuraat hengitystä? Kuvaile ja kerro!

Hengityksestä saadaan tietoa tarkkailemalla hengitystiheyttä, hengityksen rytmiä ja syvyyttä, hengitystapaa, hengitysääniä, hengitysteiden eritteitä ja ihon väriä. Tietoa saadaan myös verikaasuanalyysin, PEF-mittauksen ja pulssioksimetrin avulla.

Lisäksi KERRO:
Kuinka autat potilasta hengitysvaikeuksissa?

Tärkeä on rauhoittaa potilasta. Häntä ei pitäisi koskaan jättää yksin. Hengityksen vaikeutuminen tekee usein potilaat levottomiksi ja tuskaisiksi, mikä pahentaa vaikeutunutta hengitystä ennestään. Potilaan oloa rauhoittaa ja helpottaa tieto siitä, että tilanne on hallinnassa ja että hänen hyväkseen tehdään kaikki tarpeellinen. Se myös lievittää hengenahdistusta. Hoitajan ei pitäisi hermostua tilaanteesta. Potilaan asento järjestetään sellaiseksi, että on helppo hengittää. Kiristävät vaatteet avataan. Huoneen ilman raikkaudesta on huolehdittava hyvin.

Mikä on happirikastin?

 Happirikastin on sähköllä toimiva laite, joka elektronisesti suodattaa huoneilmasta typen ja antaa hapen yli 90 %:na. Koneesta lähtevään happiletkuun kiinnitetään happiviikset, jonka kautta potilas pystyy hengittämään rikastettua happea.

entä kuinka Lähihoitajana annat happea kotihoidossa? Miten sen teet ja mitä huomioit?

Yksinkertaisin keino antaa happea on avata ikkuna. Hapenvaraajapussilla.
Kuinka ohjaat höyryhengitystä kotona ja mitä siinä pitää huomioida?Miksi sitä tehdään?

Hengitetään suun kautta sisään ja nenän kautta ulos 60 asteista vesihöyryä. Auttaa irrottamaan hengitysteiden eritteitä ja yskösten tuottamiseksi. Lievittää kipua ja epämukavaa oloa, joita tulehdus ja toistuva yskiminen aiheuttavat.

Miten ja miksi pulloon puhaltamista tehdään? kerro kuinka ohjaat asiakasta?

 Tehostetaan keuhkojen tuulettumista ja irrotetaan limaa keuhkoputkista. Kun ilmaa puhalletaan letkun kautta pullossa olevaan veteen, syntyy vastapaine, joka avaa kasaan painuneita pieniä keuhkoputkia. Ilmaa pääsee kiertoteitä keuhkoputkissa olevien limapaakkujen taakse, jolloin paine saa liman liikkeelle ja sitä on helpompi yskiä pois.

Terveydenhuollon erityisjätteet

Biologisia jätteitä ovat esim. kudoskappaleet ja elinten osat, kuten sikiöt, istukat ja amputoidut raajat, tyhjentämättömät veri-, imu- ja dreenipussit, esikäsittelemättömät (autoklavoimattomat) bakteeri- ja soluviljelmät ja rokotteet, näyteputket, veripullot ja muut vastaavat, joissa on henkilötietoja.

Jäte ei saa sisältää tartuntavaarallisia jätteitä eikä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltuja aineita kuten lääkejätteitä tai sytostaatteja. 

Pakkausohje: Biologinen jäte pakataan tiiviisiin muovipusseihin niin, ettei pakkauksen sisältö pääse valumaan pois. Lasiset näyteputket ym. särkyvä jäte pakataan kannellisiin keräysastioihin esim. muovikanistereihin. Pakkaukseen on merkittävä esim. värikoodilla tai tekstillä ”BIOLOGINEN JÄTE”.

Viiltäviä ja pistäviä jätteitä ovat esim. neulat, veitset, ampulliviilat, lasiampullit ja nesteensiirtoletkujen terävät osat. 

Jäte ei saa sisältää tartuntavaarallisia jätteitä eikä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltuja aineita kuten lääkejätteitä tai sytostaatteja. 

Pakkausohje: Viiltävät ja pistävät jätteet pakataan tiiviisiin, kannellisiin keräysastioihin, muovikanistereihin tai –pulloihin. Ko. jätteet voidaan myös kovettaa. Pakkaukseen on merkittävä esim. värikoodilla tai tekstillä ”VIILTÄVÄ JA PISTÄVÄ JÄTE”. Terveydenhuollon  Siirtokirjassa tulee olla täytettynä ympäristöministeriön asetuksen mukainen kuusinumeroinen jätekoodi.

Mitä terveydenhuollon jätteelle tapahtuu: Terveydenhuollon erityisjätteet loppusijoitetaan kaatopaikan erityisjätemonttuun. tuonti edellyttää siirtokirjaa. Lähde:PHJ

Tehtävä aseptiikasta

ASEPTIIKKA=menettelytavat joiden avulla pyritään toimimaan mikrobittomasti

MIKROBI= Paljaalla silmällä näkymättömiä pieneliöitä, joita ovat bakteerit, virukset, sienet eli homeet ja hiivat sekä loiset eli alkueläimet, heisimadot ja sukkulamadot. Homeiden ja hiivojen elintarvikkeiden pinnoille aiheuttamat kasvustot on kuitenkin mahdollista erottaa paljain silmin.

INFEKTIO=Tartunta

KONTAMINAATIO, DEKONTAMINAATIO=Mikrobien joutuminen paikkaan, jossa niitä ei toivota. Puhdistus.

HYGIENIA=Tarkoittaa terveyden edistämistä ja säilyttämistä.

DESINFEKTIO= Puhdistaminen mikrobeista, ei kuitenkaan niiden itiöistä.

STERILOINTI= Pyrkii tuhoamaan esineistä tai kasvualustasta kaikki elinkykyiset mikrobit ja niiden itiöt.

Tartunnan Leviäminen? Taudin aiheuttaja tarttuu ihmisestä, eläimestä, ympäristöstä.

A. Kosketustartunta: koskettamalla saastunutta pintaa. Ehkäistään desinfiomalla pinnat ja välttämällä saastunutta pintaa.

B. Pisaratartunta:  Hengitysteiden eritteitä leviää jatkuvasti ilmaan hengitettäessä sekä varsinkin yskittäessä ja aivastettaessa. Ehkäistään yskimällä käsivarteen, pesemällä ja desinfioimalla käsiä usein.

C. Ilmatartunta, tauti leviää hengitettävän ilman kautta. Ehkäistään käyttämällä suusuojaa.

D. Tartunnat suun kautta: Suun kautta tapahtuva tartunta tulee kyseeseen lähinnä ruokamyrkytysten yhteydessä, kun tartunta leviää ruokailuvälineiden, pilaantuneiden ruoka-aineiden tai huonon käsihygienian vuoksi. Ehkäistään Kuumentamalla ruoka tarpeeksi kuumaksi, pesemällä ja desinfioimalla käsiä.

E. Veritartunta, Veritartunnassa tartunnan kantajan verta joutuu toisen henkilön limakalvoille, haavaan tai verenkiertoon eritteiden tai esim. injektion antamisen tai verinäytteen ottamisen yhteydessä. Ehkäistään käyttämällä käsineitä ja suusuojaa.

F.Tartunta väli-isännän kautta eli vektori. Eläin kuljettaa ihmiseen tartunnanaiheuttajan esim. jänisrutto

Lähihoitajan jaksaminen mielenterveys- ja päihdetyössä

 Työ on huomattava osa ihmisen elämään, eikä siis yhdentekevää, kuinka työntekijä jaksaa työssään. Työssä jaksamiseen vaikuttaa niin työympäristö, työyhteisö kuin työntekijän henkilökohtainen elämäntilannekin. Työntekijän hyvinvoinnin uskomme olevan suoraan vaikutuksessa potilaan saamaan hoidon laatuun sekä koko yhteisön toimintaan.  Työhyvinvointi on tärkeä tekijä, kun halutaan pitää työntekijän mahdollisimman pitkään. Työtekijään kohdistuneet vaatimukset ovat lisääntyneet ja toimenkuva on laajentunut. Näin ollen hoitotyöntekijältä edellytetään ammattitaitoa ja kykyä hallita työssään tapahtuvia muutoksia sekä kehittää uusia hoitomenetelmiä ja arvioida niiden laatua.  Nämä lisäävät myös kuormittumista ja tuovat haasteita työssäjaksamiselle.Mielenterveystyö perustuu arvoihin, jotka luovat pohjan laadukkaalle ja ihmistä kunnioittavalle kohtaamiselle. Erityisesti esille nousevat arvot: valta, pakkohoito, luottamus, empatia, huolenpito ja välittäminen. Valta ja vallankäyttö eivät saa olla mielivaltaa eivätkä perustua hoitajan tarpeisiin, vaan niiden tulee perustua hoidettavan tarpeisiin ja edistää hänen toipumistaan. Hoitajan kyky käyttää henkistä energiaa tukee muutosta asiakkaassa. Henkisellä energialla tarkoitetaan motivaatiota, hyvinvointia, luottamusta, uskoa omaan tehokkuuteen ja pätevyyteen sekä innostusta. Hoitajan tulisi kyetä luomaan tunnelma siitä, että asiat edistyvät ja asiakas kuntoutuu, vaikka hoidettavasta välillä tuntuisikin siltä, etteivät asiat suju tai mene eteenpäin. Esimerkkinä voidaan mainita ylivireä työntekijä, joka työskentelee masentuneen asiakkaan kanssa. Hoitajan tietoinen tai tiedostamaton ylivireys voi lisätä asiakkaan masennusta.
 Pitkään jatkunut stressi voi johtaa henkiseen väsymiseen ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Tällöin pienetkin suoriutumiset työssä vaativat ponnistelua ja työn ilo katoaa. Tiedostamattaan työntekijä voi toimia vastoin omaa ammattiidentiteettiään, ja hänen työstä johtuva sisäinen paineensa purkautuu esimerkiksi kyynisyytenä hoidettavaa kohtaan. Työntekijä suojautuu roolinsa taakse eikä jaksa kokea aikaisempaa empatiaa tai läheisyyttä. Työn hallinnan tunne katoaa ja ammatillinen itsetunto romahtaa. Työssäjaksamista tukevat hyvä työilmapiiri, sujuva kommunikaatio, työtehtävien ja vastuunjaon selkeys, huumori, kannustava suhtautuminen, asiallinen palautteen saaminen ja antaminen sekä virheiden salliminen. Näin ollen työssä jaksaminen on sekä yksilön että yhteisön asia. Puolestaan työnantajan velvollisuuksiin kuuluu huolehtia työntekijöidensä pätevyydestä ja jaksamisesta. Asiakaspalvelun laadusta huolehditaan muun muassa työnohjauksen avulla, jonka tavoitteena on ammatillinen kasvu, ammattitaidon ylläpitäminen ja työssä jaksaminen. Työnohjauksen näkökulma on niin hallinnollinen, laadullinen, opetuksellinen kuin tukea antava. Työnohjaus tulee olla säännöllistä ja prosessiluonteista ja tapahtua joko yksilö- tai ryhmäohjauksena. Jatkuva kouluttautuminen ja itsensä kehittäminen pitää ajan tasalla siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja miten asiakkuus muuttuu. Koulutus ja uusiutuminen ovat myös perusta lähihoitajan työssä jaksamiselle. Se tuo mukanaan uusia haasteita ja näin tuo mielenkiintoa työhön, mutta myös oman ammatillisen osaamisen arviointia ja siinä vahvistumista.
Lähde: Theseus