perjantai 10. maaliskuuta 2017

Tehtävä aseptiikasta
ASEPTIIKKA=menettelytavat joiden avulla pyritään toimimaan mikrobittomasti
MIKROBI= Paljaalla silmällä näkymättömiä pieneliöitä, joita ovat bakteerit, virukset, sienet eli homeet ja hiivat sekä loiset eli alkueläimet, heisimadot ja sukkulamadot. Homeiden ja hiivojen elintarvikkeiden pinnoille aiheuttamat kasvustot on kuitenkin mahdollista erottaa paljain silmin.
INFEKTIO=Tartunta
KONTAMINAATIO, DEKONTAMINAATIO=Mikrobien joutuminen paikkaan, jossa niitä ei toivota. Puhdistus.
HYGIENIA=Tarkoittaa terveyden edistämistä ja säilyttämistä.
DESINFEKTIO= Puhdistaminen mikrobeista, ei kuitenkaan niiden itiöistä.
STERILOINTI= Pyrkii tuhoamaan esineistä tai kasvualustasta kaikki elinkykyiset mikrobit ja niiden itiöt.

Tartunnan Leviäminen? Taudin aiheuttaja tarttuu ihmisestä, eläimestä, ympäristöstä.
A. Kosketustartunta: koskettamalla saastunutta pintaa. Ehkäistään desinfiomalla pinnat ja välttämällä saastunutta pintaa.
B. Pisaratartunta:  Hengitysteiden eritteitä leviää jatkuvasti ilmaan hengitettäessä sekä varsinkin yskittäessä ja aivastettaessa. Ehkäistään yskimällä käsivarteen, pesemällä ja desinfioimalla käsiä usein.
C. Ilmatartunta, tauti leviää hengitettävän ilman kautta. Ehkäistään käyttämällä suusuojaa.
D. Tartunnat suun kautta: Suun kautta tapahtuva tartunta tulee kyseeseen lähinnä ruokamyrkytysten yhteydessä, kun tartunta leviää ruokailuvälineiden, pilaantuneiden ruoka-aineiden tai huonon käsihygienian vuoksi. Ehkäistään Kuumentamalla ruoka tarpeeksi kuumaksi, pesemällä ja desinfioimalla käsiä.
E. Veritartunta, Veritartunnassa tartunnan kantajan verta joutuu toisen henkilön limakalvoille, haavaan tai verenkiertoon eritteiden tai esim. injektion antamisen tai verinäytteen ottamisen yhteydessä. Ehkäistään käyttämällä käsineitä ja suusuojaa.
F.Tartunta väli-isännän kautta eli vektori. Eläin kuljettaa ihmiseen tartunnanaiheuttajan esim. jänisrutto

torstai 16. helmikuuta 2017

Lähihoitajan jaksaminen mielenterveys- ja päihdetyössä

 Työ on huomattava osa ihmisen elämään, eikä siis yhdentekevää, kuinka työntekijä jaksaa työssään. Työssä jaksamiseen vaikuttaa niin työympäristö, työyhteisö kuin työntekijän henkilökohtainen elämäntilannekin. Työntekijän hyvinvoinnin uskomme olevan suoraan vaikutuksessa potilaan saamaan hoidon laatuun sekä koko yhteisön toimintaan.  Työhyvinvointi on tärkeä tekijä, kun halutaan pitää työntekijän mahdollisimman pitkään. Työtekijään kohdistuneet vaatimukset ovat lisääntyneet ja toimenkuva on laajentunut. Näin ollen hoitotyöntekijältä edellytetään ammattitaitoa ja kykyä hallita työssään tapahtuvia muutoksia sekä kehittää uusia hoitomenetelmiä ja arvioida niiden laatua.  Nämä lisäävät myös kuormittumista ja tuovat haasteita työssäjaksamiselle.Mielenterveystyö perustuu arvoihin, jotka luovat pohjan laadukkaalle ja ihmistä kunnioittavalle kohtaamiselle. Erityisesti esille nousevat arvot: valta, pakkohoito, luottamus, empatia, huolenpito ja välittäminen. Valta ja vallankäyttö eivät saa olla mielivaltaa eivätkä perustua hoitajan tarpeisiin, vaan niiden tulee perustua hoidettavan tarpeisiin ja edistää hänen toipumistaan. Hoitajan kyky käyttää henkistä energiaa tukee muutosta asiakkaassa. Henkisellä energialla tarkoitetaan motivaatiota, hyvinvointia, luottamusta, uskoa omaan tehokkuuteen ja pätevyyteen sekä innostusta. Hoitajan tulisi kyetä luomaan tunnelma siitä, että asiat edistyvät ja asiakas kuntoutuu, vaikka hoidettavasta välillä tuntuisikin siltä, etteivät asiat suju tai mene eteenpäin. Esimerkkinä voidaan mainita ylivireä työntekijä, joka työskentelee masentuneen asiakkaan kanssa. Hoitajan tietoinen tai tiedostamaton ylivireys voi lisätä asiakkaan masennusta.
 Pitkään jatkunut stressi voi johtaa henkiseen väsymiseen ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Tällöin pienetkin suoriutumiset työssä vaativat ponnistelua ja työn ilo katoaa. Tiedostamattaan työntekijä voi toimia vastoin omaa ammattiidentiteettiään, ja hänen työstä johtuva sisäinen paineensa purkautuu esimerkiksi kyynisyytenä hoidettavaa kohtaan. Työntekijä suojautuu roolinsa taakse eikä jaksa kokea aikaisempaa empatiaa tai läheisyyttä. Työn hallinnan tunne katoaa ja ammatillinen itsetunto romahtaa. Työssäjaksamista tukevat hyvä työilmapiiri, sujuva kommunikaatio, työtehtävien ja vastuunjaon selkeys, huumori, kannustava suhtautuminen, asiallinen palautteen saaminen ja antaminen sekä virheiden salliminen. Näin ollen työssä jaksaminen on sekä yksilön että yhteisön asia. Puolestaan työnantajan velvollisuuksiin kuuluu huolehtia työntekijöidensä pätevyydestä ja jaksamisesta. Asiakaspalvelun laadusta huolehditaan muun muassa työnohjauksen avulla, jonka tavoitteena on ammatillinen kasvu, ammattitaidon ylläpitäminen ja työssä jaksaminen. Työnohjauksen näkökulma on niin hallinnollinen, laadullinen, opetuksellinen kuin tukea antava. Työnohjaus tulee olla säännöllistä ja prosessiluonteista ja tapahtua joko yksilö- tai ryhmäohjauksena. Jatkuva kouluttautuminen ja itsensä kehittäminen pitää ajan tasalla siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja miten asiakkuus muuttuu. Koulutus ja uusiutuminen ovat myös perusta lähihoitajan työssä jaksamiselle. Se tuo mukanaan uusia haasteita ja näin tuo mielenkiintoa työhön, mutta myös oman ammatillisen osaamisen arviointia ja siinä vahvistumista.
Lähde: Theseus

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Ikääntyminen

Ikääntyessä ihmiselle ilmaantuu vanhenemismuutoksia, joista osa näkyy henkilön ulkönäössä ja osa vaikuttaa toimintakykyyn. Fyysisen ja psyykkisen ikääntymisen myötä ihmiselimistön rakenne, aineenvaihdunta sekä fysiologiset ja psykologiset toiminnot läpikäyvät muutoksia, jotka heikentävät terveyttä ja toimintakykyä. Biologinen vanheneminen ilmenee asteittain kehon fyysisenä rappeutumisena. Yksilön kognitiivistä vanhenemista ovat älykkyydessä, muistissa ja oppimiskyvyssä tapahtyvat ikääntymismuutokset.
 Lihasmassa alkaa oleellisesti vähetä 50-60 vuoden jälkeen ja samaan aikaan rasvan osuus kehossa lisääntyy. Lihasmassa ja lihasvoima heikentyvät etenkin alaraajoissa. Alaraajojen lihasten heikkous vaikeuttaa liikkumista, huonontaa tasapainoa ja lisää kaatumisen riskä.
 Nivelten liikkuvuus vähenee ikääntymisen myötä erilaisten nivelsairauksien tai liikkumattomuuden vuoksi. Heikentyminen rajoittaa ikääntyneen monia arjen toimintoja.
 Sydän-ja verenkiertoelimistössä sydämen toiminta heikkenee, mikä rajoittaa ikääntyneen fyysistä toimintakykyä. Keuhkoissa tapahtuva hengityskapasiteetin pieneminen heikentää ikääntyneen hapenottokykyä.
 Aistitoiminnoissa selkeimmin ikääntyminen vaikuttaa kuulon heikkenemiseen ja näkökykyyn. Silmän sairaudet, kuten kaikki tai erilaiset rappeumasairaudet, yleistyvät iän myötä ja heikentävät näkökykyä. Korkeiden äänien kuuleminen heikkenee.
 Luusto haurastuu -> osteoporoosi. Se altistaa murtumille. Vanhusten lonkkamurtumat ovat yleisiä kaatumisen yhteydessä.
 Lyhytkestoinen muisti heikkenee. Ikääntynyt muistaa vanhat asiat hyvin mutta ei muista mitä aamulla on syönyt tai mitä eilen tapahtui. Muistin heiketessä saattaa olla vaikea tehdä päätöksiä ja kokonaisuuksien hahmottaminen voi olla hankalaa. Muistin ja älyllisen suorituskyvy voimakasta heikkenemistä kutsutaan dementiaksi. Pahimmillaan kognitiivinen toimintakyky voi hävitä kokonaan.
 Pidätyskyky heikkenee iän myötä, mutta vanhuus itsessään ei tarkoira pidätyskyvyttömyyttä eli inkontinenssia. Liikkumisen ongelmien vuoksi voi olla vaikea ennättää wc:hen ajoissa. Muistisairaus vaikeuttaa tarpeiden tunnistamista. Hän ei välttämättä osaa toimia tarpeen tullessa tilanteen mukaisesti tai hän ei löydä itsenäisesti wc:hen. Fyysinen toimintakyky säilyy usein melko hyvänä aina 75 ikävuoteen saakka, todelliset vanhuudesta aiheutuvat ongelmat ilmaantuvat n. 75-85 vuoden iässä. Ikääntymisessä yksilölliset erot voivat olla suuria sekä muutosten alkamisajankohdan että nopuden suuhteen.
Lähde: Kuntoutumisen tukeminen

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Louhenrinne
Tutustuminen paikkaan oli mielenkiintoinen. Rakennus oli uudehko. Asukkaiden huoneet siistit ja jokaisen omannäköiset. Asukkaiden kanssa juttelin, lakkasin kynsiä, hieroin ja kävimme ulkoilemassa. Asukkaat olivat kovasti innoissaan käynnistämme.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Lapsi oppii kuivaksi

Lapset oppivat kuiviksi eri-ikäisinä, yksi aikaisemmin toinen myöhemmin. Viisas vanhempi ei ota asiasta paineita eikä vaadi lasta kypsymään liian aikaisin. Useat lapset oppivat päiväkuiviksi 3 vuoden ikään mennessä, osa 3–4-vuotiaina. Tämänkin jälkeen voi sattua silloin tällöin vahinkoja.
 Kuivaksi oppiminen etenee eri kypsymisvaiheiden kautta:

1. Lapsi tunnistaa, että hänellä on vaipassa kakka tai pissa. Tähän lapsi pystyy aikaisintaan n. 15 kk:n iässä.

2. Lapsi ymmärtää pissaavansa tai kakkaavansa ja kertoo siitä muille. Tämän lapsi osaa aikaisintaan 18–24 kk:n iässä. Kun näet lapsen keskittyvän kakkaamiseen, voit kuvata hänelle ääneen mitä on tapahtumassa.

3. Lapsi kertoo, että hänellä on hätä ja pyytää päästä potalle. Tämän lapsi oppii usein 2½–3-vuotiaana. Kakan tuleminen on usein helpompi tunnistaa ensin, pissa ehtii lirahtaa ennen kuin siitä kerkeää mainita.

4. Lapsi hallitsee rakkoaan siten, että pystyy pidättelemään jonkin aikaa. Tämä alkaa onnistua n. 3-vuotiaana.

5. Fyysisen kypsymisen lisäksi tarvitaan henkistä kypsymistä: halua kasvaa itsenäiseksi ja isoksi. Tässäkin lapset kehittyvät omaan tahtiinsa. Osa lapsista ei enää tietyssä iässä huoli vaippaa jalkaansa, vahingoista huolimatta.

 Vaikka lapsi jo yleensä pärjäisi ilman vaippaa, vahingot ovat varsin yleisiä. Niistä ei saa koskaan olla lapselle vihainen. Asia voi nolottaa ja harmittaa häntä itseään, ja aikuiselta tarvitaan
hienotunteisuutta. Jotkut lapset, jotka pärjäävät jo ilman vaippaa, voivat aluksi pyytää vaipan päällensä aina, kun tuntevat kakan olevan tulossa, vaikka tekevät pissan jo pottaan. Tähän tulee suhtautua kärsivällisesti. Vähitellen kakka on mukavampi tehdä pottaan tai pönttöön. Voit myös kokeilla antaa lapsen tehdä kakan vaippa jalassa pöntöllä tai potalla. Jos lapsi alkaa pidättää kakkaansa, siisteyskasvatus on saattanut edetä hieman liian nopeasti ja tarvitaan aikalisä: potta laitetaan pois muutamaksi viikoksi. Älä koskaan pakota lastasi potalle.

  • Kuivaksi oppimisen harjoittelua ei kannata aloittaa silloin, kun lapsen elämässä on muita isoja muutoksia, esim. pikkusisaren syntymä, muutto tai päivähoidon aloittaminen tai lapsi on juuri ollut sairaana. 
  •  Joitain merkkejä siitä, että yövaipan voi jättää pois ovat:
  • Vaippa on aamulla kuiva.
  • Lapsi haluaa itse kokeilla nukkua ilman vaippaa.
  • Lapsi herää yöllä pissahätään, vaikka hänellä on vaippa. 
  • Lähde: MLL vanhenpainnetti
Miksi hammas alkaa heilua?
Pysyvän hampaan kasvaessa ja puhjetessa omaan paikkaansa se työntää maitohammasta, jolloin maitohampaan juuri sulaa pois. Lopulta juureton maitohammas irtoaa ja pysyvän hampaan kruunu tulee esiin.

Imeväisikäisen lapsen ruokavalio 

Lapselle voi antaa lisäruokaa maisteluannoksina 4 kuukauden ikäisestä alkaen. Lisäksi vauva tarvitsee D-vitamiinilisää.
Lisäruoat aloitetaan aikaisintaan 4 kuukauden ja viimeistään 6 kuukauden iässä, lapsen yksilöllisen tarpeen mukaan.
Ensimmäisiä ruokia ovat peruna, muut kasvikset (esim. porkkana, maissi, kesäkurpitsa, bataatti, maa-artisokka, parsakaali), marjat ja hedelmät. Tämän jälkeen, yli 5 kk:n iässä, maistellaan lihaa ja viljatuotteita. Tarjoile uusia ruokia yksitellen. Lapsi tottuu uuteen makuun ja sinä havaitset helpommin, jos ruoka-aine ei käy lapselle.
Tarjoile vain paria uutta ruoka-ainetta viikossa.
Vähitellen ruokaa karkeutetaan, kun lapselle tulee hampaita, ja lapsi harjoittelee omatoimista syömistä. 7–9-kuiselle voi tarjota myös jo hienoja raakaraasteita. Lapsi haluaa usein n. 7-kuisesta harjoitella syömään itse, esim. testailla lusikkaa, napsia sormin suuhunsa ruokapaloja ja harjoitella mukista juomista. Kun vauva osaa istua, hän pääsee syöttötuolissa pöydän ääreen ja siinä on mukava harjoitella omatoimista syömistä.
Alle 1-vuotiaalle lapselle ei tarjota lanttua, naurista, punajuurta, pinaattia, kiinankaalia, nokkosta tai sormenpäänkokoisia varhaisperunoita tai näistä valmistettuja mehuja. Nämä ruoat sisältävät nitraattia, joka voi haitata hapen kuljetusta elimistössä. Maksaruokia ei saa antaaA-vitamiinin ja rasakasmetallipitoisuuden vuoksi sekä raparperia vältettävä suuren oksaalihappopitoisuuden vuoksi.

 

Lähde: MLL vanhenpainnetti